Yksilö

Jokaisella ihmisellä on oikeus omaan kieleen

”Mikä viittomakieli, mitä sillä tehdään”, kysyi edessäni oleva nainen, joka kuuluu Tansanian Masai-heimoon. Nainen on Naamasin Kilitia Lembukoi (38), 5-vuotiaan kuuron pojan äiti. Lapsia on kaiken kaikkiaan viisi. Viittomakielestä äiti ei ole koskaan kuullut. ”Kosketan poikaa ja saan näin hänen huomionsa, mutta ei minulla ole muuta tapaa kommunikoida hänen kanssaan”, kertoo äiti ja katsoo rauhallisin silmin lastaan. Abilis-tiimi on tullut tapaamaan Masai-heimon jäseniä ja kartoittamaan heidän elinolojaan. Monet kuulovammat ovat aiheutuneet hoitamattomista korvatulehduksista. Tarjoamme vertaistukea ja kerromme kuinka tärkeää on se, että ihmisellä on kieli, jolla voi ilmaista itseään. Abiliksen asiantuntijarooli vammaisuudesta yhdistettynä työntekijöihin, joilla on omakohtainen kokemus vammaisuudesta, on yhdistelmä johon moni muu kehitysalan toimija ei pysty.
Naamasin innostui Abiliksen projektituesta, kun kuuli, että Abilis tukee myös vammaisten lasten vanhempia. Naamasin haluaisi kasvattaa vuohia. Sillä ansaitsisi paremmin rahaa kuin nykyisellä maissin myymisellä. Naamasin haluaisi saada poikansa kouluun oppimaan viittomakieltä, koska hän on vakuuttunut sen tarpeellisuudesta tavattuaan Abiliksen työntekijöitä omassa kotiympäristössään. Hän haluaisi myös oppia viittomakieltä itse, että pystyisi kommunikoimaan poikansa kanssa. Tämä on hänen haaveensa.
Naamasin Kilitia Lembukoi (38)

Abiliksen kautta olen saanut vertaistukea ja ystäviä

Gulzar vammautui 20-vuotiaana auto-onnettomuudessa. Hän istuu pyörätuolissa. Vuosi auto-onnettomuuden jälkeen Gulzarin mies kuoli. Hän jäi yksin 2- ja 5-vuotiaiden poikiensa kanssa.

Gulzar sairastui masennukseen. Tilanne tuntui niin epätoivoiselta, että hän yritti kahdesti itsemurhaa. Abiliksen kautta hän on tavannut muita vammaisia naisia ja saanut ystäviä. Gulzar itse tekee käsitöitä, joita naapuri vie myytäväksi pääkaupunki Bishekkiin. ”Abilis tekee arvokasta vaikuttamistyötä ja projektit ovat oikeasti tärkeitä täällä Kirgisiassa. Taksikuljettajille on annettu koulutusta, kuinka heidän tulisi ottaa huomioon eri tavalla vammaiset asiakkaansa.” Gulzar kertoo.

– Meelis Kyzy Gulzar, Kirgisia, Keski-Aasia