Ajankohtaista

Uutisia Abiliksen toiminnasta

Ajankohtaista

Solidaarisuudesta koruksi

Abiliksen toiminnan yksi perusajatus on solidaarisuus, toisista välittäminen, yhteenkuuluvuuden tunne, kanssaihmisten kunnioittaminen maailmanlaajuisesti. Työtä tehdään suurella sydämellä.  Solidaarisuus näkyy myös Abiliksen logossa. B-kirjain yhdistää koko sanan ja toiminnan. Tämä solidaarisuuden henki ja symboli inspiroi perulaista korutaiteilija Ana Mariaa siinä määrin, että hän suunnitteli Abiliksen juhlavuoden korun. Tuloksena syntyi kaunis hopeariipus ja solmioneula.

 

   

Haluatko tilata itsellesi tai tuttavallesi oman Abilis-korun? Ostamalla korun tuet toimintaamme kehitysmaiden vammaisten ihmisten hyväksi. Tilaukset ja tiedustelut sähköpostilla: katja.vis(at)abilis.fi

Blogi
ROSA MERILÄINEN

Oma työkalu, oma raha

Filosofi Simone Weil on kirjoittanut, että ihmisen on saatava omistaa oma työkalunsa, jolla valmistaa. Kirjailija Virginia Wolf on kirjoittanut, että nainen tarvitsee oman huoneen ja oman rahan, jotka turvaavat työrauhan ja itsenäisyyden. Minä kirjoitan: ihminen tarvitsee hänen puolellaan olevien ihmisten yhteisön. Muuten hän ei koe olevansa turvassa ja rakastettu. Nämä perusasiat puuttuvat monelta maailman vammaiselta naiselta.

Työkalut muuttuvat. Olen jaksanut kohta neljäkymmentä vuotta hämmästellä lapsena Turun linnan kolme Katariinaa -kirjasta lukemaani kertomusta siitä, kun puolalainen prinsessa Katariina Jagellonica lanseerasi haarukat Suomeen. Sotilaiden hienomotoriikka ei ollut 1500-luvulla vielä aivan eurooppalaisten hovien tasolla, sillä haarukoista seurasi vakavia terveysongelmia. Sotilaat tökkivät kitalakensa verille haarukan piikeillä. Nykypäivän sotilailta vaaditaan tuohon verrattuna jo melkoista sorminäppäryyttä.

Kirjoituskoneenkin historia on ällistyttävä. Jokaisen tietotyöläisen työn perusta – näpyttely – keksittiin 52 kertaa, ennen kuin kone päätyi tuotantoon asti. Kaupallista potentiaalia ei ollut, kun halpaa naistyövoimaa oli saatavilla konttoreihin kopioimaan asiakirjoja käsin. Koneen hinnan ja käyttötehokkuuden on aina ylitettävä käsityön arvo, ennen kuin se on voinut levitä.

Koti- ja pienteollisuus, käsityöt ovat usein ratkaisu heikossa yhteiskunnallisessa asemassa oleville naisille, jotka eivät pääse kodin ulkopuolelle työhön. Naisten osuuskunnat ovat olleet monin paikoin se ratkaisu, jolla tähän tilanteeseen on voitu tuoda yhteisön tukea ja turvaa. Vertaisten apua ja siten yhdessä tekemisen iloa.

Olin taannoin perhelomalla Gambiassa ja siellä lempiyritykseni oli rannalla päivystänyt naisten osuuskunta, joka teki mehuja ja smoothieita. Siellä oli kiva käydä ostoksilla ihan siksi, että naisilla tuntui olevan hauskaa keskenään. Vein myös heille vauvanvaatteita ja -lääkkeitä.

Abiliksen matkassa olen nähnyt, miten vammaisille naisille voidaan tarjota työvälineitä, oman rahan ansaitsemiseen vaadittavaa osaamista ja yhteisön tukea. Hetki sitten laitoin teeheni kirgisialaisten vammaisten yhteisöltä ostamaani hunajaa. Mehiläisenhoito on tyypillinen esimerkki ammatista, joka vaatii alkupääoman lisäksi koulutusta.

Siivosimme eilen makuuhuonetta. Viikkasin omalle paikalleen Kirgisiasta Abiliksen matkassa hankkimani huivin ja Tadzikistanista saamani laukun, jotka molemmat ovat vammaisten naisten taidokkaasti kirjomia. Kirjonta on tyypillinen esimerkki käsityöstä, joka vaatii osaamista, mutta jonka ansaintamalli on vaativa: koneet osaavat nykyään niin paljon, ettei kaikkialla olla valmiita maksamaan siitä riittävästi. La Bohème -oopperan Mimikin kuoli köyhyyteen, vaikka kirjoi kauniita kukkasia.

Etäältä on vaikea neuvoa, mikä toimii. Mikä taito todella elättää. Abilis toimii viisaasti auttaessaan paikallisia vammaisten yhteisöjä, vammaisten omia järjestöjä.