Ajankohtaista

Uutisia Abiliksen toiminnasta

Ajankohtaista

SILVAN KUULUMISET

Tervehdykset jälleen! Toivottavasti kaikilla on ollut hieno kesä? Meidän kesä meni mukavasti mutta ihan liian nopeasti. Vierailimme erilaisissa paikoissa, kuten Lapissa, jossa retkeilimme tuntureilla. Vauvamme viihtyi kantorinkassa hyvin. Kesän aikana ajoimme yhteensä 4000 km. Lue lisää…

Tervehdykset kaikille!

Minun Ugandan reissusta on jo yli vuosi. Vierailin Abiliksen kummin roolissa viikon matkalla Ugandassa maaliskuussa 2019.
Lyhyt esittely tähän alkuun itsestäni. Olen Silva Belghiti, 31-vuotias viittomakielinen. Valmistuin teatteritaiteen maisteriksi teatterikorkeakoulusta vuonna 2018. Lue lisää…

Viime vuonna Abilis rahoitti yli 300 vammaisjärjestön projektia

Abilis on koonnut yhteen vuoden 2019 tulokset, toiminnot ja aikaansaannokset. On ollut kiinnostavaa selvittää, missä määrin projektit ovat onnistuneet ja miten vammaisjärjestöt ovat niistä hyötyneet. Yhteensä yli 300 kehitysmaiden vammaisjärjestöä sai vuoden aikana tukea ja lähes 30 000 vammaista henkilöä pääsi osallistumaan projekteihin. Kehitysmaissa vammaisjärjestöt ovat perinteisiä suomalaisjärjestöjä pienempiä, mutta silti tämä on iso määrä! Lue lisää

ABILIS ON KETTERÄ RAHOITTAJA

Tämä kevät on ollut maailmanlaajuisesti erilainen koronaviruksen takia. Työt ovat siirtyneet toimistoilta koteihin. Abiliksen henkilökunta on myös joutunut etsimään vaihtoehtoisia kommunikaatio- ja kokoustapoja.
Monista haasteista huolimatta Abilis on rahoittajana reagoinut pandemiaan nopeasti ja ketterästi. Olemme maalis-huhtikuun aikana tehneet 30 projektirahoituspäätöstä ja kymmenkunta hakemusta on parhaillaan käsittelyssä. Tällä hetkellä Abilis on tukenut Covid-19 projekteja yhteensä noin 135 000 eurolla. Projektien kautta tiedotetaan koronaviruksesta ja siitä, miten suojautua tartunnalta. Lue lisää

UUSI KOKOONPANO

Abilis-säätiön hallitukseen saatiin uusia jäseniä. Uusi hallitus piti ensimmäisen kokouksensa maaliskuun alussa. Puheenjohtajana jatkaa Sari Loijas ja varapuheenjohtajana Amu Urhonen. Muita jäseniä ovat Eeva Tupi, Anca Enache, Jan-Mikael Fredriksson, Henrik Gustafsson ja Esa-Pekka Mattila. Varajäsenenä toimii Nikolai Klix. Hallitus koostuu eri vammaisryhmien edustajista, ja hallitus kokoontuu kuusi kertaa vuodessa. Toimikausi on kaksivuotinen. Lue lisää

Yhdessä Koronaa vastaan!

Koronavirus leviää. Se uhkaa erityisesti siellä, missä hygienia on
puutteellista ja terveydenhoito ei toimi. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat vammaiset ihmiset, jotka eivät edes saa tietoa viruksesta ja miten suojautua tartunnalta.

Tule mukaan! Mahdollistetaan tiedon levittäminen saavutettavalla tavalla!

Lahjoita nyt! abilis.fi/lahjoita/
Rahankeräyslupa: RA/2019/330

COVID-19 sprider sig

I de områden där hygien och hälsovård är bristfällig, är situationen särskilt hotfull. Speciellt sårbara är människor med utvecklingsstörning eller handikapp som inte får information om viruset och hur de kan skydda sig mot att bli smittade. Kom med och möjliggör informationsspridningen! Donera nu!

abilis.fi/lahjoita/
Insamlingstilltånd: RA/2019/330

Blogi
ROSA MERILÄINEN

Pandemian hellittäessä avuntarve on yhä suurempi

Koronakriisin aiheuttama lama voi aiheuttaa heikoimmin toimeentulevissa maissa nälänhädän, jossa pahimmin kärsivät he, joilla ei ole mitään. Kehitysmaissa vammaiset ihmiset joutuvat usein kerjäämään kadulla ja heillä ei todella ole mitään: ei edes oman perheen tukea, saati koulutusta.

On inhimillistä ja oikein pitää huolta siitä, ettei inhimillinen katastrofi käy kohtuuttomaksi köyhissä maissa. Sixten Korkman on peräänkuuluttanut valistunutta itsekkyyttä: globaali keskinäisriippuvuus tarkoittaa sitä, ettei ole Suomenkaan etu antaa terveyden, hyvinvoinnin ja talouden kehitysmaissa entisestään romahtaa.

YK:n ruokaohjelman WFP:n johtaja varoittaa nälänhädästä, jossa 300
000 ihmistä voi kuolla nälkään joka ikinen päivä ja jossa ihmiset joutuvat myymään viimeisen omaisuutensa hengissä pysymiseen. Nyt on siis mitä tärkeintä pitää huolen toimivista kehitysyhteistyöhankkeista, joita mm. Abiliksella on.

Osallistu poliittiseen keskusteluun, vaadi päättäjiltä kehitysyhteistyötä ja globaalia solidaarisuutta. Muistuta vammaisten oikeuksista. Kerro päättäjille, mitä toivoisit heidän tekevän.
Twiittaa tai lähetä heille sähköpostia. Käytä aihetunnistetta #LeaveNoOneBehind ja kerro, kenestä sinä olet huolissasi.

Esimerkiksi heinäsirkkojen koettelemassa Etiopiassa, jossa minunkin lahjoittamillani varoilla on hankittu vammaisille ihmisille kangaspuita, on kuluneena talvena ollut käynnissä onnistunut Abiliksen tukema
hanke: Hope for the Blind on etiopialainen vammaisjärjestö, joka tuottaa villakangasmattoja ja työllistää kutojina näkövammaisia.
Mahdollisuus työhön ja toimeentuloon on nyt olennaista kehitysmaiden vammaisille.

Abilis tukee satoja pieniä vammaisjärjestöjä Afrikassa ja Aasiassa.
Yksittäiset projektirahoitukset ovat pieniä, keskimäärin alle 8 000 euroa, mutta tehokkaita. Tämä rahasumma on mahdollistanut konkreettisten projektitoimintojen toteutuksen, kuten koulutusta vammaisille henkilöille ja heidän perheenjäsenilleen, materiaalin ja laitteiden hankintaa sekä erilaista tukea toimeentulon ylläpitoon ja elinolosuhteiden kohentamiseen kehitysmaaolosuhteissa. Lahjoittamalla Abilikselle voit olla varma, että tuki menee perille ja vaikuttaa. Tee
lahjoitus: www.abilis.fi/lahjoita/ [1]

Monet suomalaiset kehitysyhteistyöjärjestöt tekevät koronan vastaista työtä esimerkiksi levittämällä ajantasaista tietoa, tukemalla pakolaisasutusalueita, tarjoamalla hätäapua ja rahoittamalla terveydenhuollon palveluita. Kehitysyhteistyö ja kansalaisyhteiskunta tarvitsevat puolustajansa, vaikka itse kullakin voi olla huoli myös omasta ja läheisten terveydestä ja taloudesta.

Pandemian hellittäessä avuntarve tulee olemaan entistäkin suurempi kehittyvissä maissa, missä yhteiskunnan turvaverkot ovat vasta rakenteilla. Nyt ei ole käpertymisen, vaan globaalin solidaarisuuden – tai Korkmanin sanoin valistuneen itsekkyyden – aika.

Rosa Meriläinen

Sinun täytyy astua johtoon

Yksi hienoimmista kokemuksistani Abilis-yhteistyössä on ollut vammaisten johtajakoulutukseen osallistuminen Tadzhikistanissa. Mukana oli useita aktiiveja, jotka olivat kokeneita kampanjoijia, todellisia esikuvia omassa yhteisössään ja valmiina astumaan johtoon. Yhteinen ideointi ja esimerkiksi viestintäkoulutus antoi konkreettisia välineitä edistää vammaisten asiaa, kuten oikeutta koulutukseen ja rakennetun ympäristön esteettömyyttä.

Samanlainen johtajakoulutus tekisi tietysti kaikille hyvää. Olen itse oikea broileri: ollut tekemässä ammattimaista yhteiskunnallista vaikuttamista jo teini-iässä. Siitä pitäen olen rakentanut ja vaalinut verkostojani. Tunnen henkilökohtaisesti ison osan suomalaisista poliitikoista. Tunnen poliittisen järjestelmän hyvin ja saan ääneni kuuluviin. Tiedän varsin kipeästi, että tämä tilanne ei ole yleinen.

Vaikka Suomi on demokratia ja oikeusvaltio, meilläkin useimmat kansalaiset ovat sivussa yhteiskunnallisen vaikuttamisen ytimestä. Kansalaisjärjestöissä ei ole suoria kontakteja päättäjiin, eikä tietoa siitä, koska on oikea aika vaikuttaa.

Vaikuttamisen esteet ovat vammaisilla konkreettisia. Tiedonsaanti ei toteudu, jos saavutettavuusdirektiivin toimeenpanossa vitkastellaan tai koko asiaa ei oteta vakavasti. Suurin osa päätöksistä tehdään kokoushuoneissa, joissa ei ole yhtään vammaista läsnä. Me tarvitsemme lisää vammaisia johtajia ja vammaisia poliitikkoja kaikkialle maailmaan.

Jos vammaiset eivät ole mukana yhteiskunnallisessa keskustelussa, vammaisten asiat unohtuvat aivan liian helposti. Muutenkin me lobbarit kuulemme usein olevamme liikkeellä joko liian aikaisin tai liian myöhään, tai sitten asiamme on vääränkokoinen ja kuuluu jollekin muulle. Kuinka iso asia tämä on? Kuinka monta ihmistä tämä koskee? Paljonko asian hoitaminen maksaa?

Vähemmistön ihmisoikeudet ei koskaan ole pieni asia ja jokainen päivä on oikea aika edistää vammaisten oikeuksia. Parhaiten tämän tietävät vammaiset itse. Meidän muiden tehtävä on nostaa vammaisia johtoon ja kuunnella mitä vammaisilla on sanottavanaan.

Vietettyäni aikoinaan innostavan päivän tadzhikistanilaisten vammaisaktiivien kanssa seminaarihuoneessa, totesin lähtiessä olevani väsynyt jouduttuani istumaan sisällä koko päivän. Niin vähän oli ymmärrystä tarttunut päivän aikana päähäni. Olimmehan keskustelleet paljon juuri esteellisyydestä: siitä miten moni Keski-Aasian vammainen on kotinsa vankina, kun pyörätuolilla ei pääse rappusia alas. ”Siihen me ollaan totuttu”, vastasikin yksi vammaisista nuorista minulle. Sillä hetkellä ymmärsin sentään vaieta.

Olen valmis puhumaan vammaisten puolesta. Mutta tärkein tehtäväni on vaikuttaa siihen, että vammaisten oma ääni vahvistuu. Yksi tapa toteuttaa tätä tehtävää on tukea Abiliksen työtä – jotta kehitysmaiden vammaiset saisivat tietoa ja välineitä vaikuttaa yhteiskuntaan.

Oma työkalu, oma raha

Filosofi Simone Weil on kirjoittanut, että ihmisen on saatava omistaa oma työkalunsa, jolla valmistaa. Kirjailija Virginia Wolf on kirjoittanut, että nainen tarvitsee oman huoneen ja oman rahan, jotka turvaavat työrauhan ja itsenäisyyden. Minä kirjoitan: ihminen tarvitsee hänen puolellaan olevien ihmisten yhteisön. Muuten hän ei koe olevansa turvassa ja rakastettu. Nämä perusasiat puuttuvat monelta maailman vammaiselta naiselta.

Työkalut muuttuvat. Olen jaksanut kohta neljäkymmentä vuotta hämmästellä lapsena Turun linnan kolme Katariinaa -kirjasta lukemaani kertomusta siitä, kun puolalainen prinsessa Katariina Jagellonica lanseerasi haarukat Suomeen. Sotilaiden hienomotoriikka ei ollut 1500-luvulla vielä aivan eurooppalaisten hovien tasolla, sillä haarukoista seurasi vakavia terveysongelmia. Sotilaat tökkivät kitalakensa verille haarukan piikeillä. Nykypäivän sotilailta vaaditaan tuohon verrattuna jo melkoista sorminäppäryyttä.

Kirjoituskoneenkin historia on ällistyttävä. Jokaisen tietotyöläisen työn perusta – näpyttely – keksittiin 52 kertaa, ennen kuin kone päätyi tuotantoon asti. Kaupallista potentiaalia ei ollut, kun halpaa naistyövoimaa oli saatavilla konttoreihin kopioimaan asiakirjoja käsin. Koneen hinnan ja käyttötehokkuuden on aina ylitettävä käsityön arvo, ennen kuin se on voinut levitä.

Koti- ja pienteollisuus, käsityöt ovat usein ratkaisu heikossa yhteiskunnallisessa asemassa oleville naisille, jotka eivät pääse kodin ulkopuolelle työhön. Naisten osuuskunnat ovat olleet monin paikoin se ratkaisu, jolla tähän tilanteeseen on voitu tuoda yhteisön tukea ja turvaa. Vertaisten apua ja siten yhdessä tekemisen iloa.

Olin taannoin perhelomalla Gambiassa ja siellä lempiyritykseni oli rannalla päivystänyt naisten osuuskunta, joka teki mehuja ja smoothieita. Siellä oli kiva käydä ostoksilla ihan siksi, että naisilla tuntui olevan hauskaa keskenään. Vein myös heille vauvanvaatteita ja -lääkkeitä.

Abiliksen matkassa olen nähnyt, miten vammaisille naisille voidaan tarjota työvälineitä, oman rahan ansaitsemiseen vaadittavaa osaamista ja yhteisön tukea. Hetki sitten laitoin teeheni kirgisialaisten vammaisten yhteisöltä ostamaani hunajaa. Mehiläisenhoito on tyypillinen esimerkki ammatista, joka vaatii alkupääoman lisäksi koulutusta.

Siivosimme eilen makuuhuonetta. Viikkasin omalle paikalleen Kirgisiasta Abiliksen matkassa hankkimani huivin ja Tadzikistanista saamani laukun, jotka molemmat ovat vammaisten naisten taidokkaasti kirjomia. Kirjonta on tyypillinen esimerkki käsityöstä, joka vaatii osaamista, mutta jonka ansaintamalli on vaativa: koneet osaavat nykyään niin paljon, ettei kaikkialla olla valmiita maksamaan siitä riittävästi. La Bohème -oopperan Mimikin kuoli köyhyyteen, vaikka kirjoi kauniita kukkasia.

Etäältä on vaikea neuvoa, mikä toimii. Mikä taito todella elättää. Abilis toimii viisaasti auttaessaan paikallisia vammaisten yhteisöjä, vammaisten omia järjestöjä.

bursa escort