09 612 40 300 abilis(at)abilis.fi LAHJOITA
"Kanssamme autat siellä missä tarve on suurin"
Voit tehdä myös lahjoituksen Abilis-säätiön MobilePay-numeroon: 25090. Kiitos, että välität! ❤

Protected: Новости

Page Cap

Naisten välisestä solidaarisuudesta

Naiset ovat kaikki erilaisia, mutta yhteiskunnallisessa asemassamme on aina yksi ripaus samaa: naisilta odotetaan ja vaaditaan erilaisia asioita kuin miehiltä. Tämä pätee edelleen, vaikka tieteellinen tieto kertoo sukupuolikirjon olevan suurempi kuin binäärinen jako miehiin ja naisiin.

Suuri osa maailman maista asukkaineen suhtautuu naisiin ja miehiin eri tavalla sukupuolen perusteella. Tämä erikohtelu on yleensä viety lainsäädäntöön asti, Suomessakin. Edes laki ei ole miehille ja naisille sama. Siksi naisten on aina kannattanut ja edelleen kannattaa pitää yhtä.

Solidaarisuus tarkoittaa sitä, että ollaan toisen naisen puolella silloin kun häntä lytätään tai hän on heikoilla itse tekemiensä virheiden vuoksi. Helppohan virheetöntä menestyjää on ihailla ja ylistää. Solidaarisuutta tarvitaan etenkin silloin, kun asiat ovat menossa päin prinkkalaa.

Solidaarisuus ei vaadi sitä, etteikö näkisi yhteiskunnassa olevia muita vääryyksiä ja eriarvoisuutta. Päinvastoin. Tämän ymmärtäminen on ollut feminististä todellisuutta Suomessakin jo ennen kuin Kimberlée Krenshaw 80-luvulla kehitti intersektionaalisen feminismin käsitteen. Vammaisliikkeen naisille tämä on tietysti ollut oikein harvinaisen selvää. Abilis on työssään kehitysmaiden vammaisten ihmisoikeuksien, ja työn ja toimeentulon edellytysten hyväksi aina painottanut vammaisten naisten erityistä asemaa. On puhuttu kaksinkertaisen syrjinnän käsitteestä: sama ihminen tulee syrjityksi niin vammaisena kuin naisenakin.

On monia asioita, joissa juuri naisten väliseen solidaarisuuteen vetoaminen kantaa. Meillä on yhteisiä kysymyksiä, kuten tarve kertoa uusille sukupolville ruumiin iloista, naisen seksuaalisesta nautinnosta ja toisaalta seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta ja naisiin kohdistuvan väkivallan ja seksuaalisen väkivallan uhasta. Abilis tekee tässäkin mittaamattoman arvokasta työtä esimerkiksi Keski-Aasiassa. Vammaisten naisten asema on seksuaaliterveydenkin osalta erityisen haavoittuva. Kuitenkin samat kysymykset ja vaarat koskevat kaikkia naisia.

Ei ole naisasianaisillekaan aina ollut helppoa hyväksyä kaikkien naisten yhdenvertaisuutta. Osalle suomalaisista porvarillisista naisasianaisista piikakansanedustajat olivat kauhistus, eikä naisten välinen solidaarisuus aina todellakaan kukkinut. Ei se kuki nytkään. Tosin useimmiten siksi, että kaikki naiset eivät suinkaan ole feministejä.

Nykyfeminismin valtavirtaan kuuluu ajatus erilaisten syrjinnän perusteiden tunnistamisesta – ja naisten välisestä solidaarisuudesta juuri nämä naisten väliset eriarvoisuudet tunnistaen. Pyydän siis sinulta nainen, naistenpäivänä ja kaikkina muinakin päivinä: jos tunnet tarvetta paheksua, lytätä tai vähätellä jonkin toisen naisen kokemusta, pysähdy miettimään vielä hetki paraneeko maailma sillä, että toiset naiset osallistuvat yhdenkään naisen alas painamiseen.

Ja positiivisesti: pidä tietoisesti itseäsi nuorempien naisten puolia. Jos uudet sukupolvet saavat kasvaa kokemukseen naisten välisestä solidaarisuudesta, maailmasta takuulla on tuleva parempi, sillä me kaikki olemme parempia silloin, kun olemme saaneet kehuja, kannustusta ja hyväksyntää.

Rosa Meriläinen
Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTA ry pääsihteeri
Abilis-säätiön kummi

SILVAN KUULUMISET

Tervehdys kaikille,

Hyvää alkanutta uutta vuotta 2021! Toivon, että tämä vuosi olisi parempi ja saisimme osaksemme rauhallisuutta ja meidän ihmisten iloisuus pääsisi näkymään paremmin. Olisi ihanaa jos voisimme palata edes lähes “normaaliin”, mutta olisimme samalla tietoisia ympäristöstämme ja omista tarpeistamme.

Tahtoisin harrastaa liikuntaa ja puuhailla lapseni kanssa vapaasti erilaisilla asioita. Meidän kaikkien ihmisten, niin mustien kuin valkoisten, tulisi voida tehdä asioita ilman pelkoa koronasta.

Uuden vuoden ensimmäiset päivät näyttivät ihan hyviltä, varsinkin Lapin Inarista käsin, missä vietin aikaa perheeni kanssa. Nautimme lumesta, rauhasta ja hiihtämisestä. Kesken lomani sain ystävältäni ilmoituksen Whatsapp- ryhmään, että Amerikassa on tapahtunut jotakin kummallista. Mietin, että mitä ihmettä, eikö vuoden 2021 pitänyt olla parempi vuosi?

Viime vuonna tapahtui niin paljon, ja uusia asioita tulee koko ajan vyörymällä lisää, kuten COVID-19, BLM (black lives matter), Brexit, Amerikan presidentinvaalit, koronan toinen aalto jne. Lapissa ollessani pohdin, että millaista elämää me oikein haluamme elää? Varsinkin nyt tämän COVID19:n keskellä.

Perustin äskettäin toiminimeni ja kuvittelin, että selviävän koronasta huolimatta. Olen kuitenkin huomannut, että se on vaikeaa, koska monilla on nyt tiukkaa eikä ole välttämättä varaa mihinkään ylimääräiseen tai mahdollisuutta tilata koulutusta. Lisäksi kaikki toiminta on siirtynyt verkkoon. Olen joutunut opiskelemaan käyttämään erilaisia verkkoalustoja kuten Teamsia, Zoomia ja Wherebytä jne. Kaikki on pitänyt miettiä uudelleen.

Minun täytyy vain olla optimistinen kaiken uuden suhteen. Haluan uskoa, että tänä vuonna monet asiat helpottuisivat. Koko ajan saa kuitenkin varautua muutoksiin ja saan pohtia mitä itse voisin asialle tehdä. Kuten vaikkapa miten tuen muita yrittäjiä tai miten muutan asioita, joilla autetaan koko maailmaa. Joskus mietin, että pitäisikö muuttaa maalle ja elättää itsensä siellä.

Koronapandeamia on vaikuttanut monien ihmisten työtilanteeseen, mutta esimerkiksi näyttelijät ovat erityisen hankalassa tilanteessa. Myös minun esiintymiset peruuntuivat koronan takia, tai ne siirtyivät myöhempään ajankohtaan. Monet näyttelijät joutuivat työttömäksi, ja joillakin esitykset peruuntuivat kokonaan. Tuntuu, että koko maailma on sekaisin. En todellakaan tiedä, mitä tekisin, jos yritykseni kaatuisi.

Olen huomannut, että aina tieto koronaviruksesta ei mene perille. Monista ohjelmista puuttuu tekstitys tai viittomakielen tulkkaus. Selkeä tiedottaminen palvelee kaikkia ihmisiä. Esimerkiksi maahanmuuttajilla ei useinkaan ole vahvaa suomenkielentaitoa. Mielestäni YLE on tehnyt hyvää työtä mitä tulee tiedottamisen suhteen. Ruudussa on näkynyt ensimmäistä kertaa viittomakielen tulkkeja ja olen nähnyt myös kuuron tulkin, mikä on harvinaista, koska heitä on yleensä vain Yle Areenassa.
Minusta olisi tärkeää, että tulkki olisi natiivi viittomakielinen, koska viittomakieliset osaavat parhaiten kääntää suomenkielistä tekstistä viittomakielelle tai selkoviittomakielelle.

Oletteko miettineet, että kuurot ja huonokuuloiset eivät pysty lukemaan huulilta kun ihmiset käyttävät maskeja? Palvelutilanteissa tämä on erityisen inhottavaa. Hyvä esimerkki tapahtui syksyllä Viking Linen ajaessa karille. Laivassa oli kuuroja asiakkaita. Heitä ei huomioitu kunnolla, vaan tapahtuma sai huomiota vasta kun sosiaalinen media kiinnitti siihen huomiota. Tosiasia on se, että myös kuurojen turvallisuus pitää taata. Suurin osa palvelualan työntekijöistä ei osaa viittoa tai kykene peruskommunikaatioon hätätilanteissa, vaikka ovat avainasemassa. Siksi olisi tärkeää, että heidän koulutuksessa kerrotaan myös kuurojen tarpeista ja viittomakielestä.

Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme. Pestään käsiä ja käytetään maskia mutta muistetaan kuurojen ja kuulovammaisten haasteet kommunikaation suhteen maskin kanssa, ja pysytään kotona jos tunnemme itsemme sairaiksi.

Katse kauas tähän vuoteen ja ollaan vahvoja!

Terveisin,
Silva Belghiti,
viittomakielinen näyttelijä ja Abilis-säätiön kummi

Ableismi nousee tietämättömyydestä ja pelosta

Vammaisiin kohdistuva epäluulo, syrjintä ja suoranainen viha kumpuavat kaikkialla maailmassa samoista lähteistä: tietämättömyydestä ja pelosta.

Muistan, kun minulle aikoinaan mummolapaikkakunnallani Alavudella osoitettiin taloa, jonka vintillä oli kuulemma pitkään piiloteltu vammaista lasta, jonka syntymän vanhemmat kokivat niin suureksi häpeäksi, että päätyivät noin julmaan ja typerään ratkaisuun. Tämä esimerkki nousi mieleeni monta kertaa, kun matkustin Abiliksen matkassa Keski-Aasiassa, jossa todella moni vammainen edelleen elää kotiensa eristyksissä. Ei pidä luulla, että me suomalaiset olisimme vapaita vammaisiin liittyvistä ennakkoluuloista ja ableismia esiintyisi vain kehittymättömillä takamailla.

Ableismi on keskuudessamme ja todennäköisesti meistä ihan jokainen on joutunut ja joutuu tekemään töitä sen eteen, että saisi pyyhittyä sen pois kielenkäyttönsä lisäksi myös mielestään. Minä, kuten useimmat muutkin suomalaiset, olen joskus käyttänyt jotain vammaissanaa halventavassa tarkoituksessa. En lähde niitä tässä toistamaan. Miettikää itse: oletteko käyttäneet vammaa virheellisen tai huonon kuvauksena?

Harva meistä on ollut niin nokkela lapsi, että olisi ihan itse nämä pilkkanimet keksinyt. Ne ovat niin yleisiä meidän kulttuurissamme, että ne on helppo oppia. Vaatii suurempaa vaivaa oppia niistä pois. Se ei onnistu, ellei ensin itse tunnusta virhettään. Kaiken yhdenvertaisuustyön suurin este on se, että ihmisten on vaikea myöntää syrjinnän olemassaoloa – ja etenkin sitä, että on itse osallistunut syrjintää. Sen sijaan, että miettisi, mitä pelkoja itsellä liittyy kehitysvammaisuuteen, näkö- ja kuulovammoihin ja autismin kirjoon, helposti ihminen väittää kiven kovaan suhtautuvansa aivan asiaperusteisesti vammaisiin ihmisiin.

Mitä et tiedä, sitä et tiedä. Olen varsin vakuuttunut siitä, että kaikki me, jotka emme päivätyöksemme edistä vammaisten oikeuksia, hyötyisimme perehtymisestä erilaisten vammaisten ihmisten elämään liittyviin erityiskysymyksiin. Tieto ei lisää tuskaa, vaan lievittää pelkoa ja auttaa suhtautumaan asiaperusteisesti vammaisiin ihmisiin, jos sellaisia kohdalle osuu esimerkiksi työkaveriksi tai lapseksi. On sitten muitakin välineitä käsitellä asiaa, kuin torjunta.

Kansalaisyhteiskuntaa ja sen asenteiden muokkausta tarvitaan, jotta vammaisten oikeudet voivat toteutua. Näin opimme toimimaan fiksusti ollessamme tekemisissä vammaisen ihmisen kanssa. Osaamme rekrytoida vammaisen töihin. Osaamme rakastua vammaiseen ihmiseen. Ja osaamme vaatia vammaisten oikeuksien huomioimista arkisissa tilanteissa, kuten tilojen ja tapahtumien suunnittelussa.

Haastan jokaisen opiskelemaan 3.12. kansainvälisen vammaisten oikeuksien päivän kunniaksi vähintään vartin vammaistietoa. Tässä pari lähdevinkkiä, jos et itse tiedä mistä aloittaa:

https://www.autismiliitto.fi/autismikirjo/autismi
https://www.tukiliitto.fi/tietoa-kehitysvammasta/
https://www.nkl.fi/fi/nakovammaisuus
https://www.kuuloliitto.fi/kuulo/kuulo-ja-kuulovammat/

Rosa Meriläinen

Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTA ry pääsihteeri
Abilis-säätiön kummi

SILVAN KUULUMISET

Tervehdykset kaikille! Olen kirjoittamassa viimeistä blogitekstiäni tänä vuonna. Tällä kertaa haluan puhua yrittäjyydestä. Oman yrityksen perustaminen pelottaa jokaista ihan varmasti. Mitä jos yritys ei menestykään? Tätä ei voi etukäteen tietää. Onneksi on olemassa erilaisia yritysmuotoja, kuten toiminimi, kevytyrittäjä tai osuuskunta jne.

Tätä kirjoittaessani, odotan parhaillaan starttiraha-hakemuksen myöntämistä. Starttirahan hakeminen kestää 1-3 viikkoa. Pitää olla liiketoiminta- ja rahoitussuunnitelma. Starttirahaa voi hakea TE-toimistolta ja sen määrä on noin 700€/kk. Se ei ole paljon, mutta auttaa pärjäämään ensimmäiset kuusi kuukautta. Minä olen perustamassa toiminimeä ja tämä kaikki jännittää kovasti, mutta yritän olla optimistinen. Kyllä kaikki järjestyy, vaikka elämme jänniä aikoja. COVID-19 on vaikuttanut ikävästi moneen alaan ja monet ovat joutuneet konkurssiin. Mutta jotkut yritykset taas ovat menestyneet paremmin kuin koskaan. Pitää uskaltaa ottaa riskejä.

Milloin on oikea aika perustaa oma yritys? Se on hyvä kysymys. Itse ajattelen, että kun meillä on ideoita, joita haluamme myydä eteenpäin. Se voi olla tuote tai palvelu. Tällä hetkellä yritykseni myisi erilaisia palveluja, jotka liittyvät saavutettavuuteen. Minulta saa vaikkapa omaan työhön liittyviä viittomien opetusta ja ilmaisutaito-harjoituksia. Teen myös videoita, joissa viiton tiedotteet viittomakielellä. Suunnittelen ja teen myös lastenohjelmia. Näyttelijänä esiintyminen on minulle luontevaa. Yrityksessäni voin tehdä kaikkea mitä haluan. Minua neuvottiin kuitenkin, että kannattaa rajata yrityssuunnitelmaa. Yhteen asiaan kannattaa panostaa ensin kunnolla ja myöhemmin toimintoja voi aina lisätä jos on aikaa ja resursseja.

Yritysten perustaminen on tavallista koko maailmassa. Kehitysmaissa kauppaa käydään joka paikassa, jopa autoteiden varsilla. Vieraillessani Abilis-säätiön projektimatkalla Ugandassa vuonna 2019 havaitsin, että tällainen yritystoiminta on itsestään selvää. Pitää osata jotakin, jota voi myydä eteenpäin ja tienata elantonsa. Ugandassa liikenne on ruuhkainen, joten autot pysähtyvät usein. Tällöin ihmiset tulevat autoille myymään tuotteita tai suoraan sanottuna varastamaan, jos auton ikkunat ovat auki. Ugandassa sain kauniin korin ja kulhon epilepsia-ryhmältä.

Yrityksen pyörittäminen vaatii ehkä itseluottamusta ja itsenäistä otetta, jos ei ole kumppania mukana. Minä en ole koskaan haaveillut yrittäjyydestä mutta viime vuosina olen miettinyt asiaa. Perheellisenä olen myös tajunnut, että tahdon yrittäjäksi, koska haluan päättää omasta aikataulustani. Yrittäjyys antaa minulle vapauden päättää työaikani. Tätä kirjoittaessani olen saanut positiivisen päätöksen yritykseni starttirahalle.

Tervetuloa tutustumaan yritykseeni: Silva Belghiti Productions Facebookissa tai Instagramissa.

Toivon kaikille ihanaa loppusyksyä!
Terveisin,
Silva Belghiti, Abilis-säätiön kummi

Lukutaito on avain itsenäiseen elämään

Vammaisten tyttöjen perusopetuksen ja vammaisten naisten luku- ja kirjoitustaidon edistäminen ovat Abiliksen painopisteitä. Abiliksen tavoitteena on edistää vammaisten osallisuutta. Nyky-yhteiskunnassa se ei ole mahdollista ilman lukutaitoa.

Vammaisten tyttöjen ja naisten lukutaidon esteenä ovat paitsi asenteet, myös käytännölliset esteet. Molempia voidaan taklata. Minulla oli onni tavata Abiliksen järjestämässä johtajakoulussa Tadzhikistanissa vaikuttava vammainen naisjohtaja, joka oli ammatiltaan opettaja. Hän näytti esimerkillään koulutuksen merkitystä ja koulutuksen tasa-arvoa: miten matematiikka on tärkeää vammaisille tytöille ja naisille.

Abilista tukemalla annat kehitysmaiden vammaisille naisille mahdollisuuden tukea itse itseään. Nousta johtoon, tulla näkyväksi yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi. Ihmiseksi, joka parantaa kaikkien vammaisten asemaa omassa kotimaassaan.

Maailman lukutaidottomista suurin osa on naisia

Lukutaito on tie menestykseen niin yksilön kuin yhteiskunnan tasolla, lukutaidottomuus puolestaan helposti pitää ihmisen köyhyydessä, alisteisessa asemassa yhteiskunnassa. Lukutaidottomuus on maailmalla valitettavan yleistä. Maapallon väestöstä 16 prosenttia on lukutaidottomia. Lukutaidottomista aikuisista naisia on 64 prosenttia. 11 maassa lukutaidottomia on yli puolet asukkaista. Lukutaidottomuutta ei voi edistää sulkemalla vammaiset ulos lukutaidon edistämiskampanjoista. Lukutaidon on oltava kaikkien taito.

Pääsy kouluun on tietysti tärkeä ensimmäinen askel lukutaidon saavuttamisessa. Kouluikäisestä väestöstä 9 % ei käy koulua. Koulujen olisi oltava esteettömiä, vanhemmilla tulisi olla konkreettisesti mahdollisuus viedä lapsensa kouluun – ja heillä on oltava siihen myös motivaatio. Lukutaidon hyödyt on näytettävä: miten jokainen lapsi voi oppia, jos opetus on hyvää ja saatavilla on oikeat välineet. Miten lukutaito vie lukevan vammaisen tytön eteenpäin elämässään.

Monessa kehitysmaassa koulut eivät käytännössä pysty tarjoamaan niin laadukasta opetusta, että oppi menisi perille. Yleistä on esimerkiksi se, että luokassa on yli 50 oppilasta, eikä koulussa ole sähköä ja puhdasta juomavettä. Tyttöjen koulunkäyntiä estää myös kuukautissuojien ja vessojen puute.

Mitä kaikkea lukutaito ihmiselle antaa?

Luku- ja kirjoitustaito edistää sekä kriittistä ajattelua että empatiaa. Se kehittää yksilön harkintakykyä. Lukutaito auttaa hahmottamaan kokonaiskuvaa, näkemään eri asioiden väliset yhteydet. Lukutaito on perusta monille muille kansalaistaidoille.

Lukutaito vähentää köyhyyttä ja rakentaa rauhaa. Erityisen tärkeää on äitien lukutaito. Siten Abiliksen valinta tukea strategisesti nimenomaan vammaisten naisten ja tyttöjen lukutaitoa on järkevää.

Koulutetut aikuiset saavat todennäköisemmin töitä. Lukutaidon ansiosta he myös tekevät todennäköisemmin töitä turvallisemmissa oloissa ja paremmilla ehdoilla. Lukutaidon edistäminen tukee siis myös Abiliksen työtä vammaisten työllisyyden kohentamiseksi. Lukutaito on ihmisoikeus ja se vähentää vammaisten syrjintää ja syrjäytymistä.

Rosa Meriläinen
pääsihteeri
Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTA ry
Abilis-säätiön kummi

Tietoa lukutaidosta: lukukeskus.fi
Tietoa Abiliksesta: abilis.fi

SILVAN KUULUMISET

Tervehdykset jälleen! Toivottavasti kaikilla on ollut hieno kesä? Meidän kesä meni mukavasti mutta ihan liian nopeasti. Vierailimme erilaisissa paikoissa, kuten Lapissa, jossa retkeilimme tuntureilla. Vauvamme viihtyi kantorinkassa hyvin. Kesän aikana ajoimme yhteensä 4000 km. Lue lisää…