top of page
Etsi
Writer's picturePhuong Anh Nguyen

Vammaisten henkilöiden tilanne Vietnamissa

Vietnam ratifioi YK:n vammaissopimuksen vuonna 2014. Vuonna 2010 säädetty Vietnamin vammaislaki määrittelee selkeästi vammaisten henkilöiden oikeudet ja velvollisuudet sekä valtion, perheiden ja yhteiskunnan vastuut heidän tukemisessaan. Nämä oikeudelliset puitteet, jotka on luotu vastaamaan vammaisten henkilöiden tarpeisiin, ovat lisänneet tietoisuutta heidän oikeuksistaan ja parantaneet huomion kiinnittämistä niihin.

 

Vuoden 2016 kansallisen vammaisselvityksen mukaan Vietnamissa on noin 6,2 miljoonaa vammaista henkilöä, mikä vastaa 7 % koko väestöstä. Heistä 58 % on naisia ja 11 % lapsia (2–17-vuotiaita). Monilla vammaisilla henkilöillä on useita toimintarajoitteita, ja noin 4 % heistä kokee vaikeuksia kahdessa tai useammassa toimintakyvyn osa-alueessa. Yleisin vammaisuuden muoto Vietnamissa on alaraajojen liikuntarajoite (3 566 854 henkilöä), jota seuraavat kehitysvammat (2 622 578 henkilöä), yläraajojen liikuntarajoitteet (2 158 988 henkilöä), mielenterveyden häiriöt (1 097 629 henkilöä) ja kommunikointiin liittyvät vaikeudet (836 247 henkilöä). Vammaisuus yleistyy iän myötä ja on yleisempää naisilla kuin miehillä. Lisäksi vammaisuus on 1,5 kertaa yleisempää maaseudulla kuin kaupunkialueilla.


Vaikka Vietnamissa on edistytty vammaisten henkilöiden osallisuuden parantamisessa, merkittäviä puutteita on yhä olemassa. Vuoden 2018 monitahoisen köyhyyden raportin mukaan 17,8 % vammaisista henkilöistä elää monitahoisesti köyhissä kotitalouksissa, kun kansallinen keskiarvo on 10,9 %. Tilanne on erityisen huono etnisiin vähemmistöihin kuuluvilla vammaisilla henkilöillä, joista peräti 79 % elää monitahoisesti köyhissä kotitalouksissa. Iäkkäät henkilöt (yli 65-vuotiaat) muodostavat suurimman osan monitahoisesti köyhistä vammaisista (40,5 %), ja seuraavaksi suurin ryhmä on 41–64-vuotiaat (28,9 %). Lisäksi noin 66 % monitahoisesti köyhissä kotitalouksissa elävistä vammaisista henkilöistä jää ilman vähintään kolmea kymmenestä perussosiaalipalvelusta. Lähes kolme neljästä köyhyydessä elävästä, vähintään 15-vuotiaasta vammaisesta henkilöstä ei ole koskaan käynyt koulua eikä omaa vammaistodistusta. Vuoden 2020 kansallinen raportti kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumisesta nosti esiin useita osa-alueita, joissa vammaiset henkilöt tarvitsevat lisää tukea, kuten köyhyyden vähentäminen, koulutus, työllisyys, julkinen liikenne sekä väkivallan — erityisesti vammaisiin naisiin kohdistuvan väkivallan — torjunta.

Abilis-säätiö aloitti toimintansa Vietnamissa vuonna 2014. Siitä lähtien Abiliksen rahoittamat hankkeet ovat tuoneet merkittäviä parannuksia vammaisten henkilöiden ja heidän järjestöjensä elämään, mikä on saanut tunnustusta niin paikallisilta viranomaisilta kuin vammaisjärjestöiltäkin.

Nämä hankkeet ovat lisänneet tietoisuutta vammaisten henkilöiden oikeuksista, vahvistaneet heidän ja heidän järjestöjensä kapasiteettia, tukeneet toimeentulomahdollisuuksia sekä edistäneet sukupuolten tasa-arvoa. Abiliksen alhaalta ylöspäin suuntautuvassa lähestymistavassa tuetaan ainutlaatuisesti vammaisten henkilöiden johtamia järjestöjä, jotka suunnittelevat ja toteuttavat hankkeita ratkaistakseen omia haasteitaan. Abilis on ainoa organisaatio Vietnamissa, joka soveltaa tätä toimintatapaa, vahvistaen vammaisten henkilöiden toimijuutta ja tukien heitä ottamaan aktiivisen roolin oman elämänsä parantamisessa. Maaliskuuhun 2024 mennessä Abilis on rahoittanut Vietnamissa yhteensä 124 hanketta, joiden kokonaisarvo on 756 081 euroa. Rahoitusta on saanut 80 paikallista kumppaniorganisaatiota, ja hankkeiden myötä noin 13 000 vammaista henkilöä on saanut suoraa hyötyä.


Suurin osa Abiliksen rahoittamista hankkeista keskittyy ammatilliseen koulutukseen, työpaikkojen luomiseen ja toimeentulon parantamiseen. Näihin hankkeisiin kuuluu esimerkiksi kanojen, vuohien ja sikojen kasvatus, sieniviljely sekä perinteiset käsityötaidot, kuten kirjonta ja bambunpunonta. Toimintojen avulla vammaiset henkilöt ovat saavuttaneet taloudellista itsenäisyyttä, mikä on vähentänyt heidän riippuvuuttaan perheistään ja lisännyt heidän itseluottamustaan. Työllistyminen ei ainoastaan tyydytä perustarpeita, vaan myös vahvistaa sosiaalisia suhteita ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Taloudellisen omavaraisuuden saavuttaneet vammaiset henkilöt saavat yhteisössään enemmän arvostusta, mikä vahvistaa heidän itsetuntoaan ja kannustaa heitä osallistumaan aktiivisesti yhteisön toimintaan.


Sukupuolten tasa-arvon edistäminen on keskeinen osa kaikkia Abiliksen hankkeita. Nämä toimenpiteet ovat vahvistaneet naisten asemaa ja kannustaneet heitä tuomaan esiin omia tarpeitaan sekä osallistumaan hankkeiden johtamiseen. Esimerkiksi lisääntymisterveyteen keskittyvissä hankkeissa monet keski-ikäiset naiset ovat kertoneet, etteivät ole koskaan aiemmin saaneet lisääntymisterveyspalveluita. Hankkeiden myötä he ovat oppineet ehkäisystä ja löytäneet turvallisia ympäristöjä kokemustensa jakamiseen, mikä on parantanut heidän hyvinvointiaan ja turvallisuudentunnettaan. Elokuun 2024 lopussa Helsingissä pidetyssä seminaarissa Abiliksen maatoimistojen henkilökunta kymmenestä maasta jakoi kokemuksiaan työstään. Keskustelut eri maiden vammaistilanteesta tarjosivat arvokkaita oppimiskokemuksia ja antoivat uusia ideoita haasteiden ratkaisemiseksi.


Vammaisten henkilöiden tilanne Vietnamissa on parantunut Abiliksen ja muiden toimijoiden ansiosta, mutta haasteita on yhä erityisesti etnisiin vähemmistöihin kuuluvien, ikääntyneiden ja maaseudulla asuvien vammaisten kohdalla. Jatkamalla näitä ponnisteluja voimme edistää osallistavampaa yhteiskuntaa kaikille vammaisille henkilöille. "Menestys on pienten, päivittäin toistuvien ponnistelujen summa" (Robert Collier).




Phuong Anh Nguyen

Abilis-säätiön sokea Vietnamin ohjelma-assistentti

31 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Comments


bottom of page