Ne olivat unohtumattomat viisikymppiset. Perhe ja ystävät olivat paikalla, tarjoilut onnistuivat, puheet ja esitykset liikuttivat ja innostivat. Kaiken kruunasi syntymäpäivieni merkeissä järjestetty keräys, jonka kohteeksi olin valinnut Abiliksen.
Miksi Abilis? Se oli vasta viisivuotias säätiö, jonka toiminta-ajatus vaikutti minusta tuolloin vuonna 2003 aivan mahtavalta. Itse vaikeasti kuulovammaisena olin puolen vuosisatani mittaan kokenut monenlaisia haasteita ja vastuksia, joten pystyin samaistumaan Abiliksen toiminnan piirissä olevien vammaisten tilanteeseen. On turhauttavaa joutua kokemaan vähättelyä ja ponnistelemaan syrjäyttämistä vastaan, vaikka vammainen ihminen voisi halutessaan tehdä vaikka mitä!
Myös Kalle Könkkölän keskeinen rooli Abiliksen synnyssä oli tehnyt minuun vaikutuksen. Ei ole liioiteltua sanoa, että Kalle on väkivahvasti monin tavoin haastanut ja uudistanut suomalaisten asenteita sen suhteen, mitä vammaisten ajatellaan voivan tehdä.
Milloin Kalle taisteli lentoyhtiön puutteellisia järjestelyjä vastaan matkatessaan milloin mihinkin päin maailmaa. Milloin hän viljeli kotipuutarhaansa Mäntyharjun mökillään. Kun Abilis perustettiin, tiesin että kyseessä on varmasti hieno projekti, olihan Kalle sitä ollut käynnistämässä.
Vuodet vierivät, täytin kuusikymmentä. En epäröinyt hetkeäkään pyytäessäni jälleen lahjoituksia Abilikselle. Nyt sosiaalinen media oli tullut osaksi arkeamme, joten saatoin vedota kavereihini Facebookissa. Tuolloin vuonna 2013 somen uutisvirta ei vielä ollut täyttynyt keräyksistä, ja luulen että moni osallistui oikein mielellään.
Työpaikallanikin kerättiin 60-vuotiaalle rahaa. Sain valita keräykselle kohteen – totta kai se oli Abilis. Yllätyksekseni minulle ojennettiin syntymäpäiväkahvitilaisuudessa kiitokseksi Abiliksen 2013 ilmestynyt juhlakirja, Pienellä tuella suuria asioita. Värikkäästi kuvitettu kirja kertoo Abiliksen historiasta ja toiminnasta. Mutta aivan erityisesti se kertoo niistä kehittyvien maiden vammaisista ihmisistä, joiden kanssa Abilis työskentelee – heistä, jotka ovat saaneet mahdollisuuden ottaa kykynsä, osaamisensa ja yritteliäisyytensä käyttöön. Kirjan teksteissä he puhuvat omalla äänellään.
Ei varmasti ole yllätys, että täyttäessäni 70 pyysin jälleen lahjoituksia Abilikselle. On ilman muuta olemassa monia muitakin tärkeitä kohteita, jotka tarvitsevat lahjoituksia. Silti Abilis tuntuu edelleen erilaiselta ja ainutlaatuiselta. Ajatellaanpa vaikka Ukrainan sotaa. Abilis tukee Ukrainassa vammaisten henkilöiden osallisuutta vaikeassa tilanteessa, jossa vammaiset eivät voi luottaa yhteiskunnan tukeen sodan oloissa. Vammaisten on itse puolustettava oikeuksiaan, jäämättä turhaan odottamaan, että muut tekevät sen heidän puolestaan.
Eläkeläisellä on hyvä olla harrastuksia, jotka pitävät mielen virkeänä. Itse olen opiskellut Avoimen yliopiston kursseja. Viimeksi tänä keväänä tutustuin globaaliin kehitystutkimukseen, jossa piirtyi pelottava kuva ylikansallisten talousmahtien hallitsemasta maailmasta. Kehitystä ei kuitenkaan voi punnita vain talouden mittarein, vaan myös hyvä elämä oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa on tärkeä tavoite. Tämä koskee myös vammaisten kansalaisten hyvää elämää heidän omilla ehdoillaan.
Kalle Könkkölä toivoi 2013 Abiliksen juhlakirjassa: ”Haluaisin kasvattaa vapaaehtoisten lahjoitusten osuutta. Säätiön pääoma ja sen tuotto saisivat moninkertaistua.” Lahjoittaisitko sinäkin? Syntymäpäiväkeräyksenkin voisit varmasti järjestää!
Eva Isaksson
Abilis-säätiön ystävä
Comments