Sinun täytyy astua johtoon

Sinun täytyy astua johtoon

Yksi hienoimmista kokemuksistani Abilis-yhteistyössä on ollut vammaisten johtajakoulutukseen osallistuminen Tadzhikistanissa. Mukana oli useita aktiiveja, jotka olivat kokeneita kampanjoijia, todellisia esikuvia omassa yhteisössään ja valmiina astumaan johtoon. Yhteinen ideointi ja esimerkiksi viestintäkoulutus antoi konkreettisia välineitä edistää vammaisten asiaa, kuten oikeutta koulutukseen ja rakennetun ympäristön esteettömyyttä.

Samanlainen johtajakoulutus tekisi tietysti kaikille hyvää. Olen itse oikea broileri: ollut tekemässä ammattimaista yhteiskunnallista vaikuttamista jo teini-iässä. Siitä pitäen olen rakentanut ja vaalinut verkostojani. Tunnen henkilökohtaisesti ison osan suomalaisista poliitikoista. Tunnen poliittisen järjestelmän hyvin ja saan ääneni kuuluviin. Tiedän varsin kipeästi, että tämä tilanne ei ole yleinen.

Vaikka Suomi on demokratia ja oikeusvaltio, meilläkin useimmat kansalaiset ovat sivussa yhteiskunnallisen vaikuttamisen ytimestä. Kansalaisjärjestöissä ei ole suoria kontakteja päättäjiin, eikä tietoa siitä, koska on oikea aika vaikuttaa.

Vaikuttamisen esteet ovat vammaisilla konkreettisia. Tiedonsaanti ei toteudu, jos saavutettavuusdirektiivin toimeenpanossa vitkastellaan tai koko asiaa ei oteta vakavasti. Suurin osa päätöksistä tehdään kokoushuoneissa, joissa ei ole yhtään vammaista läsnä. Me tarvitsemme lisää vammaisia johtajia ja vammaisia poliitikkoja kaikkialle maailmaan.

Jos vammaiset eivät ole mukana yhteiskunnallisessa keskustelussa, vammaisten asiat unohtuvat aivan liian helposti. Muutenkin me lobbarit kuulemme usein olevamme liikkeellä joko liian aikaisin tai liian myöhään, tai sitten asiamme on vääränkokoinen ja kuuluu jollekin muulle. Kuinka iso asia tämä on? Kuinka monta ihmistä tämä koskee? Paljonko asian hoitaminen maksaa?

Vähemmistön ihmisoikeudet ei koskaan ole pieni asia ja jokainen päivä on oikea aika edistää vammaisten oikeuksia. Parhaiten tämän tietävät vammaiset itse. Meidän muiden tehtävä on nostaa vammaisia johtoon ja kuunnella mitä vammaisilla on sanottavanaan.

Vietettyäni aikoinaan innostavan päivän tadzhikistanilaisten vammaisaktiivien kanssa seminaarihuoneessa, totesin lähtiessä olevani väsynyt jouduttuani istumaan sisällä koko päivän. Niin vähän oli ymmärrystä tarttunut päivän aikana päähäni. Olimmehan keskustelleet paljon juuri esteellisyydestä: siitä miten moni Keski-Aasian vammainen on kotinsa vankina, kun pyörätuolilla ei pääse rappusia alas. ”Siihen me ollaan totuttu”, vastasikin yksi vammaisista nuorista minulle. Sillä hetkellä ymmärsin sentään vaieta.

Olen valmis puhumaan vammaisten puolesta. Mutta tärkein tehtäväni on vaikuttaa siihen, että vammaisten oma ääni vahvistuu. Yksi tapa toteuttaa tätä tehtävää on tukea Abiliksen työtä – jotta kehitysmaiden vammaiset saisivat tietoa ja välineitä vaikuttaa yhteiskuntaan.

bursa escort