On tärkeä miettiä, mitä julkisilla rahoilla tehdään, mitä saadaan aikaan ja miten niiden käyttöä valvotaan. Se on meidän kansalaisten velvollisuus ja oikeus. Kehitysyhteistyö ja siihen käytettävän rahan määrä ja käyttö nousevat julkiseen keskusteluun aika ajoin. Monet kyseenalaistavat sen tarkoituksenmukaisuuden. Usein epäillään rahojen väärinkäyttöä. Näissä keskusteluissa unohdetaan hyvin usein eri työmuodot, joiden avulla kehitysyhteistyötä toteutetaan. On YK-tason toimijoita, kehityspankkeja ja kansainvälisiä järjestöjä, joilla on isoja operaatioita ja ohjelmia. Järjestöjen tekemä kehitysyhteistyö on yksi osa Suomen kehityspolitiikkaa ja verorahojen käyttöä. Sillä on merkittävä rooli kehitysyhteistyön kokonaisuudessa, eikä sen toimintaa tulisi aliarvioida tai kiistää. Pienelläkin tuella ja sitoutuneella, pitkäjänteisellä työllä saadaan mittavia ja mitattavissa olevia tuloksia aikaan.
Abilis-säätiö on yksi näistä suomalaisista järjestöistä, joka saa valtion tukea kehitysyhteistyön toteuttamiseen. Säätiö jakaa varoja pieninä viipaleina - projektirahoituksina - kehitysmaissa toimiville vammaisjärjestöille. Keskimääräinen avustus vuonna 2021 oli hieman yli 7 000 euroa, samaa tasoa kuin edellisinä vuosina. Vuoden aikana 440 vammaisjärjestöä ja pienryhmää sai säätiöltä tukea omiin suunnittelemiinsa ja toteuttamiinsa projekteihin. Projekteissa oli aktiivisesti mukana 41 568 vammaista ihmistä. Säätiö käytti noin 2,5 miljoonaa euroa valtion tukea. Kun otetaan huomioon säätiön työn kautta saavutettujen vammaisten ihmisten lukumäärä ja käytetty valtion tuki, on henkilöä kohti laskettu osuus noin 58 euroa (vuonna 2021). Aikaansaadut muutokset, joista tukea saavat ryhmät raportoivat säännöllisesti, ja joita mitataan konkreettisilla mittareilla, osoittavat toiminnan olevan kustannustehokasta.
Vammaiset ihmiset kokevat syrjintää kaikkialla maailmassa. Kehitysmaissa, joissa vammaisuuteen liittyy paljon tietämättömyyttä ja ennakkoluuloja, tilanne on huomattavasti heikompi kuin meillä Suomessa.
Vammaiset lapset eivät pääse kouluun, eivätkä nuoret ja aikuiset saa työtä. Heitä kutsutaan tai otetaan harvoin mukaan perheen ja yhteisön sosiaalisiin tapahtumiin. Vammaisjärjestöt jäävät kansalaisyhteiskunnan toimintojen ulkopuolelle. Yhteiskunnassa menetetään valtava määrä resursseja ja osaamista vain sen takia, ettei vammaisia ihmisiä oteta tasavertaisesti muiden kansalaisten tavoin mukaan kehittämään palveluista ja järjestelmistä kaikille sopivia.
Onneksi vuosikymmenten työn tulokset alkavat näkyä, niin meillä Suomessa kuin monessa kehittyvässä maassa Afrikassa ja Aasiassa. Vuoden 2021 tulosten mukaan jopa 82 % vammaisjärjestöistä raportoi yhteistyön lisääntyneen eri sidosryhmien kanssa ja noin 70 % kertoi saavansa tukea maansa viranomaisilta. Vammaiset ihmiset saivat kasvavan määrän pyyntöjä asiantuntijatehtäviin, joissa hyödynnetään niin ammatillista osaamista kuin vammaisuuden omakohtaista kokemusta. Yhteisön suhtautuminen vammaisuuteen on vähitellen muuttumassa myönteiseksi. Siten tarvitaan konkreettista tukea, projekteja ja toimintoja, joiden kautta vammaiset ihmiset voivat osoittaa taitojaan ja tulla näkyväksi osaksi yhteisöä.
Muutoksiin tarvitaan työtä monella eri tasolla. Tarvitaan kansainvälisiä sopimuksia, kansallisia lakeja ja strategioita, mutta myös aktiivisia kansalaisia ja järjestöjä, joista jokainen omalla paikallaan vaikuttaa kestävän kehityksen edistämiseen. Kehitystä tapahtuu alhaalta ylöspäin ja ylhäältä alaspäin. Abilis-säätiö jatkaa 25 vuoden kokemuksella tuen kanavointia vammaisille ihmisille ja näiden omille yhdistyksille, inhimillisesti tarpeet ja toimintavalmiudet tunnistaen, ja ketterästi akuutteihin tilanteisiin vastaten.
Aurinkoista ja mukavaa kesää!
Marjo Heinonen
Abilis-säätiön toiminnanjohtaja