Ilmastonmuutos heikentää haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten elämänedellytyksiä. Kyky sopeutua muutoksiin ja vaikuttaa omalta osaltaan ilmastonmuutoksen torjuntaan vaihtelevat.
Köyhimpien maiden maaseutujen vammaiset ovat riippuvaisia luonnonantimista ja erittäin haavoittuvaisia sään ääri-ilmiöistä. Maailman köyhimmät asuvat yleensä alueilla, jotka ovat muita alttiimpia esimerkiksi kuivuudelle ja tulville. Kaikilla köyhien maiden vammaisilla ei ole itse mahdollisuuksia parantaa selviytymiskykyään. Kuitenkaan ilmastokeskustelussa heidän äänensä ei juuri näy, ei kuulu.
On toki ymmärrettävää, etteivät ilmastoasiantuntijat voi olla asiantuntijoita samalla myös yhdenvertaisuuskysymyksissä, kuten vammaisten oikeuksissa. Kun kuitenkin ilmastonmuutoksen torjunnan lisäksi keskustellaan myös ilmastonmuutokseen sopeutumisesta, olisi syytä ottaa mukaan varautumissuunnitteluun yhdenvertaisuustyön eri asiantuntijoita, kuten kehitysmaiden vammaisten erityiskysymyksiin perehtyneitä ihmisiä. Suuren muutoksen edessä pienen ihmisen on tultava nähdyksi ja kuulluksi.
Ilmastonmuutoksen torjuntaan ja sopeutumiseen liittyvät ratkaisut näyttävät erilaisilta eri ihmisten näkökulmista. Vammattoman aktiiviliikkujan maailma toimii eri tavalla kuin vammaisen. Kaikki elinympäristöömme vaikuttavat ratkaisut koskevat myös vammaisia, joten vammaisten ääni on nostettava mukaan ilmastokeskusteluun.
Vastaavasti tietysti vastuu ympäristöstä ja ilmastosta kuuluu vammaisille siinä missä muillekin. Vammaiset ihmiset ja vammaisjärjestöt tarvitsevat lisää tietoa ympäristö- ja ilmastoasioista. Koulutusta ja tietoisuutta lisäämällä vammaisilla on parempi mahdollisuus muuttaa maailmaa paremmaksi ja pitää samalla huolen siitä, että valitut toimet eivät heikennä vammaisten asemaa. Suomessa kysymykset liittyvät pitkälti liikkumiseen ja asumiseen, kehitysmaissa kysymys alkutuotannosta on olennaisempi.
Ilmastonmuutoksen seuraukset koettelevat kaikkein vakavimmin köyhiä kehitysmaita. Suomi tukee kehitysmaiden ilmastotoimia osana kehitysyhteistyötä. Euroopan parlamentti on kirjannut ilmastonmuutoksen aiheuttavan muun muassa myrskyjen, pyörremyrskyjen, tulvien, maanvyörymien, helleaaltojen, kuivuuden, veden niukkuuden ja metsäpalojen yleistymästä. Näiden alta pitäisi kaikkien pystyä hengissä pakenemaan.
Ilmastonmuutos aiheuttaa myös hitaasti eteneviä katastrofeja, kuten merenpinnan nousua, rannikoiden eroosiota, suolaantumista, asteittaisia muutoksia sademäärien jakautumisessa, ikiroudan sulamista sekä eläin- ja kasvipopulaatioiden taantumista. Nämä ilmiöt uhkaavat ihmisoikeuksien täysimääräistä toteutumista ja siksi kaikki ihmisoikeusasiantuntijoiden näkökulmat on syytä sisällyttää ilmastopolitiikkaan. Tämä koskee myös vammaisten ihmisten oikeutta elämään, veteen ja sanitaatioon, ruokaan, terveyteen ja asumiseen.
Ilmastonmuutoksella on vaikutuksia myös kotitalouksien ruokaturvaan – asiaan, jonka moni suomalainen on tottunut ottamaan itsestäänselvyytenä. Kehitysmaissa ruokaturva on edelleen pitkälti naisten vastuulla. Tämä pätee myös vammaisiin. Koska Suomella on erityistä osaamista kehitysmaiden vammaisten oikeuksien edistämisessä, kannattaa se osaaminen ottaa käyttöön myös ilmastotoimia tuettaessa. Näin kehityspolitiikkamme on johdonmukaista.
Rosa Meriläinen
Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTA ry pääsihteeri
Abilis-säätiön kummi