Kehityspolitiikka on hiljalleen taas nostanut päätään koronakriisin pitkittyessä. Kehittyvien maiden talousvaikeudet ovat paikoin syventyneet, ja terveyserot ovat rokotteiden jakelussa ilmeisiä. Nyt on syytä kuunnella erityisen tarkalla korvalla kehitysyhteistyötä tekeviä kansalaisjärjestöjä.
Abilis tuntee ne ihmiset, joiden kanssa se kehittyvissä maissa vammaisten ihmisoikeuksia edistää. Työssä noudatetaan Kalle Könkkölän periaatetta ”ei mitään meistä ilman meitä”. Järjestöjen asiantuntemuksen ansiosta suomalainen kehitysyhteistyö voisi paremmin pitää huolen siitä, ettei kehitystä yritetä viedä, vaan edistää yhdessä paikallisten ihmisten kanssa.
Olen tavannut niitä paikallisia vammaisaktiiveja, jotka Abiliksen tuella ovat itse nousseet johtoon, edistämään vammaisten ihmisoikeuksia, koulutusta ja toimeentuloa. Se on vaikuttavaa ja käytännöllistä, noustessaan ihmisten tarpeista ja nojatessaan niihin mahdollisuuksiin, joita paikan päällä oikeasti on.
Kehitysyhteistyöjärjestöjen kattojärjestö Fingo on arvioinut välitodistuksessaan Suomen hallitukselle, ettei hallitus ole johdonmukaisesti kaikkien yhteistyömaiden kanssa ottanut esiin vapaan kansalaisyhteiskunnan tilan kaventumista. Fingon mukaan Suomessa kansalaisjärjestöt on kyllä otettu mukaan laatimaan selontekoa kehityspolitiikan ylivaalikautisista periaatteista, mutta ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon sekä Afrikka-strategian kuulemisprosesseissa on ollut ”haasteita”. Tässä tapauksessa epäilen, että Fingo käyttää kiertoilmausta ja tarkoittaa, että kuulemisprosesseissa on ollut puutteita tai ongelmia.
Kansalaisjärjestöjen rahoituksen osuus kehitysyhteistyöstä on yhä matala. Suomessa järjestöt saavat edelleen noin 10 prosenttia varsinaisesta kehitysyhteistyön rahoituksesta. Vuonna 2015 osuus oli lähes 15 prosenttia eli suunta on ollut laskeva. Tälle ei ainakaan julkisuudessa ole esitetty perusteita. Juuri vapaa kansalaisyhteiskunta on omiaan nostamaan vapaata, valtioista riippumatonta kansalaisyhteiskuntaa, missä ihmiset itse yhteistoiminnalla rakentavat parempaa maailmaa.
Fingo myös arvioi, että ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa ei huomioida riittävästi kansalaisyhteiskunnan tilan kapenemista. Toki kotimaassakin on tarpeen pitää huolta siitä, että kansalaisjärjestöjen toimintaedellytykset ovat asialliset ja toisaalta julkisia varoja saavien järjestöjen rahoituksen kriteerit avoimia ja läpinäkyviä, niiden työ todistettavasti vaikuttavaa.
Valtionavustusjärjestelmää kansalaisjärjestöille ollaankin uudistamassa valtiovarainministeriön vetämässä suurhankkeessa. Sen myötä pystytään nykyistä paremmin kertomaan kansalaisille, mitä valtionavustuksilla saadaan aikaan. Abilis-säätiö seuraa oman rahoitustoimintansa vaikutuksia ja kehittää edelleen seurantajärjestelmää, joka tunnistaa yksilön elämästä alkavat muutokset. Kaiken ytimessä on myönteinen suhtautuminen vammaisuuteen.
Suomen tulee puolustaa kansalaisyhteiskunnan vapautta ja kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksiä sekä kotimaassa, että nykyistä pontevammin myös osana ulko- ja kehityspolitiikkaa.
Rosa Meriläinen
Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTA ry pääsihteeri
Abilis-säätiön kummi