Työtä ja toivoa Etiopiassa – haastattelu vammaisten ihmisten työtilanteesta

Martha Zenebe toimii Abiliksen maakoordinaattorina Etiopiassa ja työskentelee Ethiopian Women with Disabilities National Associationissa (EWDNA). Hän neuvoo ja ohjaa Abiliksen hankkeita, tarkastaa niiden toteutusta ja vastaa hankeviestinnästä eri tahoille. Marthalla on vahva näkökulma vammaisten ihmisten työhön ja toimeentuloon Etiopiassa – erityisesti naisten ja tyttöjen asemaan. 

Millaista työtä vammaiset ihmiset tekevät Etiopiassa?

MZ: Vammaiset ihmiset osallistuvat monenlaiseen toimintaan, mutta koska koulutus ei ole monelle saavutettavissa, pääsy palkkatyöhön on usein hyvin vaikeaa. Monet elättävät itsensä pienimuotoisella kaupankäynnillä yhteisöissään tai työskentelevät vammaisjärjestöissä ja erilaisissa projekteissa. Koulutetulla vammaisella henkilöllä on yleensä paremmat mahdollisuudet päästä työmarkkinoille, mutta silti hän saattaa kohdata syrjintää – kuten joutua tekemään ylitöitä tai jäädä työpaikalla ilman selkeitä työtehtäviä.

Onko Etiopiassa työpaikkakiintiöitä vammaisille kuten Suomessa? Kuinka usein vammainen henkilö palkataan?

MZ: Lainsäädäntö takaa vammaisille oikeuden työhön, mutta käytännössä työllistymisen esteet ovat suuria. Monet vammaiset lapset jäävät koulutuksen ulkopuolelle vanhempien ennakkoluulojen vuoksi. Työhaastattelussa voi käydä niin, että kirjallinen hakemus huomioidaan, mutta kasvokkain tapahtuvassa kohtaamisessa työnantaja ei palkkaa hakijaa – usein ilman selitystä. Erityisesti yksityiset työnantajat eivät pidä vammaisten palkkaamista hyödyllisenä. Julkisella sektorilla on kuitenkin otettu pieniä askelia kohti työpaikkakiintiöiden toteutumista.

Millaisia syrjinnän muotoja vammaiset ihmiset kohtaavat työelämässä Etiopiassa? 

MZ: Työpaikat eivät useinkaan ole esteettömiä tai varustettu tarvittavilla apuvälineillä. Vammaisille työntekijöille saatetaan maksaa pienempää palkkaa tai heitä kehotetaan siirtymään “vammaisille sopivampiin” ammatteihin. Ammattiliitot, joiden pitäisi puolustaa kaikkien työntekijöiden oikeuksia, eivät ole helposti lähestyttäviä vammaisille henkilöille. Tämä asettaa heidät entistä heikompaan asemaan työelämässä. Ennakkoluulot näkyvät myös koulutuksessa, työnhaussa ja itse työpaikoilla. 

 Millä tavoin vammaisten syrjintää vastaan taistellaan Etiopiassa? 

MZ: EWDNA tekee aktiivista yhteistyötä muiden vammaisjärjestöjen, uskonnollisten johtajien ja yhteisöjen kanssa. Olemme järjestäneet mediakampanjoita ja julkisia keskusteluja, jotka pyrkivät lisäämään tietoisuutta vammaisten asemasta ja muuttamaan asenteita. Kampanjoilla pyritään luomaan työympäristöjä, joissa vammaiset työntekijät voivat kokea itsensä tervetulleiksi ja arvostetuiksi. Lisäksi EWDNA valmistelee kansallista vammaislakia ja edistää sen hyväksymistä poliittisella tasolla. Verkostot ovat tässä työssä tärkeitä, ja Abilis on yksi merkittävistä kansainvälisistä kumppaneistamme. 

Millaisia projekteja Abilis rahoittaa Etiopiassa ja millaista työtä vammaiset henkilöt pääsevät tekemään niiden kautta? 

MZ: Abilis on toiminut Etiopiassa jo yli kymmenen vuotta. Alkuvaiheessa projektit keskittyivät köyhyyden vähentämiseen ja esimerkiksi puu- ja metallityöhön, tietokoneiden huoltoon ja mattovalmistukseen. Viime vuosina toiminta on laajentunut erityisesti tietoisuuden ja vaikuttamistyön suuntaan – erityisesti vammaisten naisten ja tyttöjen aseman parantamiseen. Abilis tukee projekteja, joissa vammaiset henkilöt voivat itse päättää ja toimia aktiivisesti. Tämä lisää heidän itseluottamustaan ja mahdollisuuksiaan vaikuttaa omaan elämäänsä – ja edistää samalla koko yhteiskunnan yhdenvertaisuutta. 

Haastattelun teki Jenni Virkamäki, Abiliksen viestintäharjoittelija ajalta helmikuu–kesäkuu 2025.