Kuka olet? Kuvaile itseäsi ja taustaasi vapaasti.
"Olen Janne Fredriksson, 52-vuotias ja ylpeästi Helsingin vuosaarelainen. Abiliksen hallituksessa olen nyt toisella 2-vuotiskaudella. Minulla on yksi nyt jo aikuinen ja omilleen muuttanut tytär, jonka yksinhuoltaja olin. Minulla diagnosoitiin Aspergerin oireyhtymä noin 3-kymppisenä. Toki aina olen ymmärtänyt olevani outolintu. Olen toiminut pitkään yhdistysaktiivina ja luottamustoimissa autismi- ja vammaispiireissä ja vähän muutenkin. Olen kokenut yhdistystoiminnan oivaksi kanavaksi vaikuttaa ja tehdä konkreettista hyvää. Olen eläkkeellä, joten jää aikaa parantaa maailmaa. Lisäksi teen jonkin verran kokemusasiantuntijan töitä."
Millaista elämäsi on tavallisessa arjessa?
"Asustelen kahdestaan puolivuotiaan Susu-kissan kanssa. Yhdistystoiminnan ja kissan kanssa puuhailun lisäksi harrastan roskien keräämistä, toki nyt talvella keruuharrastus on jäissä. Tykkään ruoanlaitosta, kirjoista ja monenlaisten asioiden tutkimisesta."
Mikä sai sinut lähtemään mukaan Abiliksen hallitukseen? Entä mitä odotuksia sinulla on kaksivuotiselle hallituskaudelle?
"Sari Loijas, Abiliksen edellinen puheenjohtaja, kysyi minua mukaan. Tunnemme toisemme Vanen ajoilta, jolloin olin puheenjohtaja ja Sari pääsihteeri. Kaipa hän tuumi, että minulla voisi olla annettavaa hallitukselle. Ainakaan aiemmin edustettuna ei ole ollut autismikirjon ihmisiä ja autismitietoisuudesta on Abiliksen kohdemaissa varmasti huutava pula. Kuluvalta 2-vuotiskaudelta odotan, että Abilis jatkaa totutun upeaa ja kiitettyä työtään. Mutta pliis, voisiko pandemia jo hellittää? Olisi hienoa päästä tutustumaan johonkin avustuskohteeseen."
Mikä on mottosi?
"Epäile kaikkea, erityisesti itseäsi."
Mikä on rohkein tekosi? Miksi?
"En osaa mainita yksittäistä tekoa, mutta totuuden etsijänä oleminen vaatii rohkeutta. Haluan pitää mielen avoinna ja kyseenalaistaa dogmeja. Tämä vaatii usein paholaisen asianajajan roolin ottamista, eikä sillä pääse muiden suosioon, mutta en vain osaa tyytyä "itsestään selviin" ajatuksiin."