Kuka olet? Kuvaile itseäsi ja taustaasi vapaasti.
"Olen Maija, kuuro viittomakielinen väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa. Olen ollut enemmän tai vähemmän aktivisti pienestä pitäen, toisaalta en tiedä onko yhdenvertaisten oikeuksien vaatiminen aktivismia. Ennen väitöskirjatutkimusta työskentelin monta vuotta aikuiskoulutuksen parissa, pääasiassa kuurojen maahanmuuttajien kanssa. Olen elinikäinen opiskelija ja opiskellut vähän kaikkea, draamakasvatusta, suomalaista viittomakieltä, viittomakielisten kulttuuria ja historiaa, vammais- ja sukupuolentutkimusta. Niitä olen hyödyntänyt eri tilanteissa, opetuksissani ja aktivismissani."
Millaista elämäsi on tavallisessa arjessa?
"Päiväsaikaan vietän aikaa väitöskirjan parissa ja vapaa-aikoina olen paljon perheeni kanssa, johon kuuluu kaksi lasta ja puoliso. Pelaamme ja puuhaamme kaikenlaista yhdessä. Nyt pandemian aikana ystäviä on tullut tavattua vähemmän ja odotan kovasti, että pääsisin tapaamaan ystäviä ja käymään maailmanparantamiskeskusteluja. Minut löytää, tietysti, Twitteristä."
Mikä sai sinut lähtemään mukaan Abiliksen hallitukseen? Entä mitä odotuksia sinulla on kaksivuotiselle hallituskaudelle?
"Ihmisoikeudet, etenkin vammaisten naisten, ja kansainvälisyys ovat aina olleet minulle tärkeitä. Kutsuun hallitustyöskentelyyn oli helppoa vastata myöntävästi, koska olen aina arvostanut Abilista, ei vain sen takia, miten työ keskittyy ruohonjuuritasoihin, vammaisten ja lasten oikeuksiin vaan sen takia että säätiö on vammaisten vetämä."
Mikä on mottosi?
"Kohtaloa ei ole, luomme sen itse."
Mikä on rohkein tekosi? Miksi?
"Yhtä tekoa on vaikea valita, mutta tämä taitaa olla hypyt tuntemattomuuteen. Itselläni näitä on muun muussa vaihto-oppilas vuosi teini-ikäisenä ja luopuminen vakituisesta työpaikasta pari vuotta sitten kun jatko-opinnot houkuttelivat. Itselläni on kai halu kasvaa ihmisenä, joskus tämä on mahdollista vain luopumalla joistakin asioista."