Kuka olet? Kuvaile itseäsi ja taustaasi vapaasti.
"Olen 41-vuotias pitkän linjan ihmisoikeusaktivisti ja järjestötoimija. Olen töissä Vammaisaktivismia tekemässä -hankkeessa. Aiemmin olen työskennellyt muun muassa Kynnys ry:ssä, Vammaisuuden vaiettu historia -hankkeessa. Tampereen kaupungilla ja kansainvälisellä Punaisella Ristillä. Kehitysyhteistyö on minulle harrastus, mutta se ei tarkoita, ettei se olisi tärkeää, vaan päinvastoin: harrastukseen suhtaudutaan intohimoisesti ja antaumuksella. Olen koulutukseltani teologi ja seksuaalineuvoja. Teologin hommia en ole koskaan tehnyt, seksuaalineuvontaa kyllä. Asun Tampereella, joka toinen viikko kahden lapseni kanssa, joka toinen viikko itsekseni. Abiliksen kannalta kiinnostava ja itsellenikin yllättävä yksityiskohta on, että olen aikoinani lahjoittanut rahaa Abiliksen perustamista varten."
Millaista elämäsi on tavallisessa arjessa?
"Yllättävän vaikea kysymys! Päiväni ovat tosi erilaisia, sen takia olen jo vuosia miettinyt, mitä se paljon puhuttu tavallinen arki oikeastaan on. Tykkään elämästäni paljon siitä huolimatta, että se on jatkuvaa kaaosta ja säätöä. Elämääni kuuluu työtä, luottamustoimia, kokouksia, lukemista, neulomista ja vanhemmuutta. Yritän opiskella venäjää, mutta sille on jäänyt harmillisen vähän tilaa viime aikoina. Ennen korona-aikaa matkustin paljon kehitysyhteistyön takia ja osallistuin monenlaisiin tilaisuuksiin, mutta se on viime aikoina tietysti jäänyt väliin."
Mikä sai sinut lähtemään mukaan Abiliksen hallitukseen? Entä mitä odotuksia sinulla on kaksivuotiselle hallituskaudelle?
"Minut sai mukaan Kalle Könkkölä. Se oli enemmän ilmoitusluontoinen asia kuin kysymys. Kalle oli arvioinut, että sopisin Abiliksen hallitukseen. Hyvä niin! Olen aluillaan olevasta kaudesta innoissani, koska meillä on nyt tieto neljän vuoden rahoituksesta. Edessä on organisaation vahvistamista. Odotan, että Abiilista saadaan kehitettyä niin, että pystymme entistäkin paremmin tekemään töitä kehitysmaiden vammaisten ihmisten toiminnan tukemiseksi."
Mikä on mottosi?
"Älä hätäile."
Mikä on rohkein tekosi? Miksi?
"Ajatteleminen. Se pakottaa kysymään, kohtaamaan epämiellyttäviä puolia asioissa ja toimimaan. Usein ajatteleminen kuitenkin tuntuu etukäteen pelottavalta, mutta harvemmin kaduttaa jälkeenpäin, että olen ajatellut."
Minkälainen puheenjohtaja olet ja mitä toivot saavasi aikaan?
"Ominaisuuksiani puheenjohtajana pitäisi kysyä niiltä, joita johdan. Omasta mielestäni olen tunnollinen ja ahkera, kuunteleva ja huomioonottava. Rakastan kokousten vetämistä ja sen kuulemma huomaa. Toivon vahvistavani Abilista muun muassa tuomalla toimintaan uusia ihmisiä. Tietysti päätavoitteenani on kehitysmaiden vammaisten aseman parantaminen, siihen meillä on nyt entistä paremmatkin mahdollisuudet ja koko ajan laajempi osaaminen."