Itsemääräämisoikeus kuuluu kaikille – miksi vammaisten naisten oikeuksien puolustaminen on niin tärkeää?

Kun minua pyydettiin kirjoittamaan Abiliksen blogiin väitöskirjastani ja siitä, miksi minulle on merkityksellistä olla Abiliksen hallituksessa, mietin heti väitöskirjaani ja sitä, miten vahvasti sen teemat kytkeytyvät Abiliksen työhön. Tutkimuksessani tarkastelin kuurojen ihmisten ja viittomakielisen yhteisön historiaa Suomessa eugeniikan, toisin sanoen rotuhygienian, linssin kautta. Olen analysoinut, miten lainsäädäntö ja lääketieteelliset käytännöt ovat rajoittaneet kuurojen ihmisten, ja etenkin kuurojen naisten, itsemääräämisoikeutta.

Samalla olen joutunut kysymään: olemmeko todella päässeet irti menneisyyden varjoista? Vastaus on minusta ei.

Maijan väitöstilaisuus Helsingin yliopistossa perjantaina 22. elokuuta 2025.

Kuurojen yhteisön taistelu oikeuksistaan

Tutkimukseni keskiössä on ollut viittomakielisen yhteisön oma näkökulma. Kuurot ovat historiallisesti joutuneet kohtaamaan monenlaisia kontrollin muotoja – heidän kielensä, kulttuurinsa, oikeutensa ja heidän kehonsa on kyseenalaistettu yli sadan vuoden ajan.

Yksi esimerkki tästä on vuoden 1929 avioliittolaki, joka kielsi syntymäkuurojen väliset avioliitot. Kuurojen yhteisö vastusti lakia kiivaasti, sillä heidän mielestään rakkaus ja perhe olivat luonnollinen ja tärkeä osa elämää. Vastustuksesta huolimatta laki tuli voimaan ja pysyi voimassa vuoteen 1969 asti. Kuurojen ihmisten oikeutta rakastaa ja muodostaa perhe rajoitettiin lain voimalla lähes neljän vuosikymmenen ajan.

Toinen esimerkki koskee sterilisaatio- ja aborttilakeja. Vuosina 1955–1970 monet kuurot naiset joutuivat sterilisaation kohteeksi, usein ilman riittävää tietoa tai mahdollisuutta todelliseen suostumukseen. Viittomakieltä käytettiin lääkärin vastaanotoilla harvoin. Kommunikaatio tapahtui usein puhumalla tai kirjoittaen, mikä jätti monet naiset täysin epävarmoiksi siitä, mitä heiltä pyydettiin, ja herättää vakavan epäilyn, pystyivätkö he todella antamaan tietoon perustuvan suostumuksen.

Tämä historia paljastaa, miten kielellinen ja sukupuolittunut vallankäyttö, lääketieteelliset käytännöt ja eugenistiset asenteet rajoittivat kuurojen naisten oikeutta päättää omasta kehostaan. Sama ilmiö näkyy edelleen monien vammaisten naisten ja tyttöjen elämässä eri puolilla maailmaa. Heidän kehojaan kontrolloidaan, heidän seksuaalisuuttaan pidetään tabuna ja heidän oikeuttaan perheeseen kyseenalaistetaan. Usein ajatellaan, etteivät vammaiset naiset olisi "kelvollisia" äideiksi – joko siksi, että heidän vanhemmuuttaan ei arvosteta tai siksi, että pelätään vammaisuuden periytyvän. Tämä on karua jatkumoa eugeniikan perinnölle ja on todellisuutta monissa maissa, Suomessakin.

Miksi tämä liittyy Abilikseen

Abiliksen työssä nämä kysymykset ovat keskiössä. Säätiö tukee vammaisia ihmisiä heidän omissa projekteissaan, erityisesti globaalissa etelässä. Moni näistä projekteista liittyy seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin (SRHR).Vammaisten naisten ja tyttöjen oikeudet ovat Abiliksen työn ytimessä. Tavoitteena on vahvistaa heidän mahdollisuuksiaan päättää omasta elämästään, saada koulutusta ja tietoa itsemääräämisoikeudesta sekä tulla nähdyksi aktiivisina toimijoina yhteisöissään. Tämä ei ole vain yksilön asia – se on globaali ja yhteinen vastuu.

Kun seuraan keskustelua kehitysyhteistyön leikkauksista, olen huolissani. Jokainen leikkaus osuu suoraan niihin, joilla on jo valmiiksi vähiten mahdollisuuksia puolustaa oikeuksiaan. Jos vammaisten naisten ja tyttöjen itsemääräämisoikeutta ei tueta, kuka sen tekee?

Miksi olen mukana Abiliksen hallituksessa

Olen kuuro viittomakielinen tutkija ja osa viittomakielistä yhteisöä. Tutkimukseni on minulle akateemisen työn lisäksi myös poliittinen teko: se tuo näkyväksi vaiettuja kokemuksia ja avaa tilaa keskustelulle oikeudenmukaisuudesta ja tunnustuksesta.Sama ajatus ohjaa myös hallitustyötäni Abiliksessa. Haluan olla mukana varmistamassa, että vammaisten ihmisten, erityisesti naisten ja tyttöjen näkökulma korostuu, ja heidän oikeutensa toteutuvat. Abilis tekee konkreettista työtä siellä, missä muutos on usein kaikkein vaikeinta mutta myös kaikkein tarpeellisinta.

Itsemääräämisoikeus kuuluu kaikille – ei vain kuuroille, ei vain vammaisille, vaan kaikille. Sen puolustaminen on yhteinen velvollisuutemme.

Englanninkielinen väitöskirja: https://helda.helsinki.fi/items/8f828587-48c1-4ea1-bdfc-0188405b34a1

Maija Koivisto

Abilis-säätiön hallituksen jäsen