Kätkemättömän onnen kansa

"Kel’ onni on, se onnen kätkeköön,

Ja kätkeköön se kätkeköön;

Vaan olkoon onnellinen hän,

Ken onnen kätkeäkin voi."

Noin kuuluu Elias Lönnrotin runon ”Oma maa” yksi säkeistö. Me olemme usein kuulleet sen ensimmäisen rivin ja ajattelemme, että vaatimattomuus kaunistaa. Aika syvällä meissä se ajatus asuukin. Oli onni maallista mammonaa tai henkistä hupatetta, kätkeä se kannattaa.

On syyskuinen aamu ja ulkona on parikymmentä astetta lämmintä. Vähän tihuttaa ulkona vettä. Voisi luulla, että olen Suomessa, ja olinkin 6500 kilometriä etelämpänä, Etiopiassa. Maahan olin saapunut reilua vuorokautta aiemmin tehdäkseni monitorointimatkan Abilis-säätiön nimissä. Oli hyvin suunniteltua ohjelmaa, ja sitten oli muutosta ja uutta. Ennen kaikkea oli jännitystä ilmassa, sillä matkani oli ensimmäinen Abilis-säätiön nimissä. Ei matka jännittävä yksin sen vuoksi ollut. Tämä oli näet ensi paluu synnyinmaahani, yli 34 vuoden poissaolon jälkeen.

EWDNA:n jäsenet kokoontuivat toivottamaan tervetulleeksi Abiliksen pääkonttorin henkilökunnan. Tilaisuudessa laulettiin etiopialainen uudenvuoden laulu ja tarjottiin perinteistä etiopialaista kahvia.

Aamumme alkaa hyppäämällä Hiaceen, kuten Afrikan mantereella kuuluu. Ah, kuinka stereotyyppistä! Ei ne stereotypiat siihen loppuneet, oli väriä kaduilla, monttuja teillä. Oli peltihökkeleitä ja monenmoisia majoja. Oli myös Kiinan vaikutusta. Korkeaa ja komeaa, ledein valaistua totta kai. Tuo kaikki näkyi yhdellä matkalla hotellilta EWDNA-järjestön konttorille. Enää ei totisesti oltu Suomessa.

Etiopia on maa, joka vilisee ristiriitaisuuksia. Köyhin tekijä tienaa vain kuusi euroa kuussa. Rikkain ajaa Rolls-Royce’lla. Köyhin kerjää kadulla, ja vierestä aukeaa vartioitu portti betoni-Edeniin. Menet minne vain, aseistetut henkilöt ovat arjen näky. Niitä menee lava-autojen lavalla, porttikongeissa. Heitä kohtaa kauppakeskuksissa, hotellin portailla. Ja samalla vapaus on valtaisaa. Se vapaus on meille vieraampaa, vapaus iloita ja nauraa.

Etiopia on Itä-Afrikan ylängöillä sijaitseva maa, jonka historia ulottuu tuhansien vuosien taakse. Se on tunnettu monimuotoisesta kulttuuristaan, värikkäistä juhlistaan ja vahvasta yhteisöllisyydestään. Vaikka monet elävät niukkuudessa, ihmiset jakavat ilon ja vieraanvaraisuuden avoimesti.

Kyllä me täällä kylmässäkin sen osaamme. Läheisten lähellä aidosti, muulloin usein avustetusti. Ja se, mikä Etiopiassa silmään pisti, oli kätkemätön ilo. Köyhinkin tanssi uusia ystäviä nähdessään. Levitti oksia polulle juhlaa julistamaan, ja perään kahvipavut paahtumaan. Ja kun niiden paahtumista odottelimme, mukaan mahtui laulu tai tanssi, tai vaikka molemmat. Iloluontoisia afrikkalaisia, niin stereotyyppistä tämäkin!

Paljon pohdin, mikä laittaa nämä iloitsemaan, vaikka elämä on lyönyt, ja usein vihan valtaama ihmiskäsikin. Mikä saa väärän kosketuksen kokeneenkin halaamaan ja ilosta kyyneliin käymään? En lakannut ihmettelemästä, enkä iloitsemasta. Sillä tämä kätkemätön onni oli kovin tarttuvaa. Sai jopa härmäläisen Juhan tanssimaan ravintolan lavalla. Ja miettimästä päästyäni, kysymästä käytyäni jotain aloin oivaltaa. Elämä on lahjaa meillä täällä ja ystävillämme Etiopian ylängöillä. Siinä, missä me otamme lahjan vastaan ja kätkemme, ystävämme laittavat sen jakoon kylvöpelloille.

Meillä on elämän lahjaa niin kylliksi, että voimme sen suoman ilon kätkeä. Entoto-vuoren juurella lahja on niin hauras, että jos sen kohdallensa saa, siitä on syytä iloita päivittäin. Sellainen on ilo myös toisen elämä. Läsnäolo, jonka arvoa ylistää kiitoslauluin. Usein pois lähtiessä sain kuulla loputtomalta tuntuvia määriä toistuvan lauseen, joka vain kaksi viikkoa aiemmin oli vieras korvilleni. ”Ihanaa, että tulit käymään. Sinä merkitset.” Puuduttavuuteen saakka he sitä sanoin ja teoin osoittivat. Varmistivat ymmärrykseni.

Ja kun Suomeen palasin, arki koitti ja ilo elämästä. Sen yltäkylläisyydestä niin, että ajattelin mielessäni: ”Vaan olkoon onnellinen hän, ken onnen kätkeäkin voi."

Otso Z. Laxenius

Abilis-säätiön hallituksen jäsen