Kuuntelin bussissa kolmen nuoren jutustelua. Yksi heistä kertoi jännittävänsä, miten tulee pärjäämään normaalien koulussa. Hän kertoi olleensa kahdessa työpaikassa normaalien joukossa, ja siellä häntä mollattiin. Siis aikuiset ihmiset, aikuisten ihmisten työpaikassa, olivat mollanneet tätä valoisaa nuorta, jolla pitäisi olla ovet auki omaan elämään. Ihan vain siksi, että nuori oli vammainen. Hän ei pelännyt sitä, etteikö hän pärjäisi koulussa oppimisen puolesta. Hän pelkäsi ikäviä kokemuksia yhteisössä, mutta sanoi silti haluavansa normaalien kouluun, sillä sieltä on paremmat mahdollisuudet päästä työelämään.
Hyvää kansainvälistä vammaisten päivää. Toivon juhlan kunniaksi jokaisen miettivän, miten omassa ammattikunnassa ja omalla työpaikalla vammaisten työllisyyttä voisi edistää. Vammaisia on moneen työtehtävään. Moni korkeasti koulutettu vammainen ei kuitenkaan näytä etenevän urallaan yhtä sukkelasti kuin vammattomat opiskelutoverinsa. Joskus syrjintä on suoraviivaista, mutta usein suomalainen syrjintä on sellaista piilosyrjintää, jota on vaikea yksittäistapauksessa todentaa, vaikka vuosien saatossa vammaisen uraa seuratessa on ilmiselvää, että syrjintää on tapahtunut.
Vammaisaktivisteilta olen oppinut, ettei myöskään ole ilmiselvää, että vammaisten lasten ja nuorten vanhemmat toivovat lapselleen polkua työelämään. Saatetaan pelätä niitä pettymyksiä, joita kuvasin kuulleeni bussissa. Halutaan suojella lasta, eikä ehkä uskota, että lapsen kyvyt ja voimat riittävät työelämän vaatimuksiin. On aivan olennaista, että vammaispolitiikassa mietitään aina vammaista yksilönä, hänen oikeuksiaan, velvollisuuksiaan ja mahdollisuuksiaan täysivaltaisena kansalaisena.
Työelämän vaatimusten on muututtava. Tästä ovat vastuussa kaikki, jotka osallistuvat parhaillaan työelämään, mutta etenkin meidän työnantajien on muututtava. Kaikkien ihmisten on voitava kykyjensä mukaan osallistua työelämään, sillä se antaa elämään merkityksellisyyden tuntua, päiviin rakennetta ja ryhtiä sekä itselle, työn tekijälle työ antaa voimantunnetta.
Useimmille meistä ne hetket päivästä, jolloin olemme muiden ihmisten parissa, tapahtuu nimenomaan töissä. Osallisuuden tunne, että on tämän yhteiskunnan ja lähiyhteisön jäsen, syntyy useimmille meistä työelämässä. Työllä on suuri merkitys suomalaisessa kulttuurissa ja arjessa. On aivan olennaisten vammaisten osallisuuden kannalta se, että työelämä muuttuu avoimeksi vammaisille. Muu on syrjivää.
Kulttuuri- ja taidealalla vammaisten työmahdollisuuksia edistää esimerkiksi Kettuki, joka on julkaissut upean yli 50 taiteilijan matrikkelin kehitysvammaisista ja autismin kirjolla olevasta taiteilijasta. On tärkeää, että yhä useampi kuraattori löytää sellaisten taiteilijoiden teokset, jotka eivät ole saaneet muodollista taiteilijakoulutusta. Taiteen laatu ja taiteilijan oma ääni voivat silti olla kohdillaan. On tärkeää, että kaikilla on yhdenvertainen mahdollisuus taiteilijan ammattiin.
Monissa kehittyvissä maissa Abiliksen työn tärkeä tavoite on antaa vammaisille mahdollisuus itsenäiseen toimeentuloon. Ammatti ja oma raha antavat paremman aseman perheessä ja yhteisössä. Ihan sama juttu toimii Suomessakin.
Rosa Meriläinen
Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTA ry pääsihteeri
Abilis-säätiön kummi
Kuva: Heli Sorjonen