Abiliksen työssä vammaisten ihmisoikeuksien parantamiseksi kehittyvissä maissa on aivan olennaisessa roolissa Abiliksen maatoimistot. Abiliksella on onnistuakseen oltava paikallisia työntekijöitä, jotka tuntevat paikallisten vammaisten tilanteen ja tarpeet.
Kulttuuriset erot ja yhteiskunnallisen elämän erilaiset realiteetit on tärkeää tuntea hyvin silloin kun toimitaan maissa, joissa demokratia, oikeusvaltio ja jakamattomat ihmisoikeudet eivät ole vakaalla pohjalla. Abilis tekee tärkeää työtään vammaisten puolesta maailman köyhimmissä maissa, joiden haastavissa olosuhteissa työskentelemiseen liittyy myös riskejä. Paikallinen edustus, pitkä kokemus toimintamaasta ja laajat verkostot pitävät huolen siitä, että vammaisten oikeuksien parantamiseen tarkoitetut rahat myös parantavat vammaisten oikeuksia.
Osallisuuden vahvistaminen on keskeistä vammaisten aseman parantamisessa, joten olisi siitäkin näkökulmasta pöhköä tehdä vammaistyötä ilman paikalta palkattuja työntekijöitä.
Abilis työskentelee maissa, joissa vammaisten asema on erittäin heikko ja monet vammaiset on suljettu yhteisönsä ulkopuolelle, köyhyydessä eläen. Palvelujen olemattomuus tai saavuttamattomuus yhdistyvät ennakkoluuloihin ja syrjiviin asenteisiin. Esimerkiksi Abiliksen ohjelmamaassa Tansaniassa on poljettu albiinojen oikeuksia julmalla tavalla uskomusten vuoksi.
Yksi Abiliksen pitkäaikaisista ohjelmamaista on Etiopia, jonka ihmisoikeustilanne ja ruokaturva on muutoinkin erittäin puutteellinen. Etiopiassa Abilis on parantanut vammaisten työllistymis- ja toimeentulomahdollisuuksia esimerkiksi hankkimalla kangaspuita. Tulevaisuuden suunnitelmissa korostuu paikallisen vammaisliikkeen vahvistaminen. Paikallinen yhteistyökumppani on Ethiopian Women with Disabilities National Association (EWDNA). Sen yhteystiedot löytyvät Abiliksen sivuilta aivan kuten muidenkin maatoimistojen: https://www.abilis.fi/yhteystiedot
Mosambikissa puolestaan Abiliksen kumppanina toimii paikallinen vammaisten nuorten järjestö AJODEMO. Mosambikissa työn painopisteenä on koulutus, sekä vammaisten naisten ja tyttöjen oikeudet, jossa seksuaaliterveydellä on merkittävä rooli. Myös Vietnamissa on painotettu vammaisten naisten ja tyttöjen aseman parantamista, sekä vammaisten pääsyä koulutukseen. Noin puolet Vietnamin 1,3 miljoonasta vammaisesta lapsesta ei pääse lainkaan kouluun.
Ihmisoikeustyön riskeistä kuvaava esimerkki on Myanmar, jossa Abilis on kuitenkin pystynyt tukemaan vammaisia ja heidän järjestöjään – sotilasvallankaappauksesta huolimatta. Koronapandemia lisäsi työn riskejä entisestään. Nepalissa, joka on Abiliksen pitkäaikainen ohjelmamaa, on kriisin aiheuttanut myös maanjäristys, jonka keskellä oli erityisen tärkeää jakaa vammaisille saavutettavaa tietoa. Ugandassa taas tullaan keskittymään vammaisten pakolaisten tilanteeseen.
Haastava ihmisoikeustilanne ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö paikallinen vammaisjärjestö voisi olla asiantunteva ja asemaltaan vahva. Tadzhikistan on köyhä maa, joka ei ole ratifioinut YK:n vammaisten oikeuksien sopimusta, mutta Abiliksen paikallinen yhteistyökumppani, vammaisten naisten järjestö ISHTIROK on esimerkillinen. Minulla itselläni on ollut kunnia osallistua sen järjestämään johtajakoulutukseen vammaisille naisille – maassa, jossa monella vammaisella naisella ei ole pääsyä edes kodin ulkopuolelle, saati koulutukseen ja itsenäiseen toimeentuloon.
Abiliksen uusin ohjelmamaa on eteläisen Afrikan köyhin maa Malawi, jossa tullaan painotettamaan ruokaturvaa.
Rosa Meriläinen
Abilis-säätiön kummi
Kuva: Heli Sorjonen