Vammaisten oikeuksien ja elinolojen parantamisen suurin este on vammaisten näkymättömyys: jos vammattomat johtavat maailmaa, rakentaen sitä kaltaisilleen, tuloksena on epäystävällinen, tyly yhteiskunta.
Koska itse kuulun toistaiseksi vammattomiin, vetoan kaltaisiini: tämä on oikea aika solidaarisuudelle vammaisia ystäviämme kohtaan. Pidetään huolta siitä, ettemme hoida vammaisten asioita, kuten kulttuurielämää, liikennesuunnittelua, asuntorakentamista ja sosiaali- ja terveyspalveluja ilman vammaisia ihmisiä.
Minä ajattelen, että yksilön vastuuseen kuuluu katsella oman navan ympärille ja havainnoida maailmaa eri näkökulmista. On mietittävä, toimiiko tämä yhteinen yhteiskuntamme, yhteinen elämänpiirimme, vaikkapa kuulovammaisten ja näkövammaisten kannalta parhain päin.
Aivan samoin meidän kaikkien vammattomien vastuuseen kuuluu pohtia globaalisti erilaisten ihmisten mahdollisuuksia elää ja kukoistaa. Kenelläkään ei ole oikeutta kuvitella, että hän on saari, tai meidän kotimaamme on saareke, jossa ei tarvitse pohtia Etiopian tai Kirgisian vammaisten naisten asemaa – juuri näissä maissa toimii Abilis, auttaen vammaisia naisia auttamaan itseään. Saamaan työtä ja toimeentuloa, astumaan johtoon.
Vammaisia Abiliksen ystäviä kehotan tänään juhlimaan vammaisia ystäviänne. Vertaisten tuki, yhteisöllinen toiminta antaa voimia. Olen viime vuosina tavannut useita nuoria vammaisaktiiveja, jotka ovat olleet järjestötyön vuoksi uupumuksen partaalla. Yhteisten asioiden hoitaminen voi olla pahimmillaan raskas kiviriippa, jossa todellista valtaa ei tunnu löytyvän, mutta kaikenlaista työlästä hommaa taloushallinnosta lähtien senkin edestä. Muistakaa kiittää ystäviänne, jotka käyttävät aikaansa järjestötyöhön erilaisissa vammaisjärjestöissä. Muistakaa kiittää itseänne, että jaksatte.
Jos juuri tänään tuntuu siltä, ettei jaksa yhtään mitään, se ei haittaa. Aivan hyvin ystävänpäivän voi käyttää ystävällisyyteen ja myötätuntoon itseään kohtaan. Ei tämä maailma mikään työmaa ole, vaan elämään tänne on tultu. Varsinkin jos haluatte muuttaa maailmaa ja toimia järjestöissä, on tärkeää pitää huolta ilosta ja jaksamisesta. Siinä ystävät ovat verraton tuki.
Yksin meistä harva jaksaa kovin pitkään ja kovin paljon. Yhdessä muiden kanssa vaikuttamistyö on hauskempaa ja vaikuttavampaa. Pettymykset ja tappiot on helpompi kestää, jos ne kokee omien kanssa.
Joskus meillä Suomessa ystävänpäivän kaltaiset vaaleanpunaiset päivät ovat vaikeita. Kehuja ja muuta ihanaa palautetta on epäluonteva sekä antaa että vastaanottaa. Mutta miten tärkeää se on! Ystävälliset hymyt ja sanat! Ehkä juuri nyt olisi oikea aika laittaa vaikkapa Whatsappin tai messengerin kautta kiva viesti vammaiselle ystävälle, joka ansaitsee kiitosta ja kannustusta.
Monet nuoret, niin vammaiset ja vammattomat, ovat minulta kysyneet, miten saada sellainen itsetunto, että uskaltaa aina sanoa mielipiteensä ja puolustaa oikeuksiaan. Vastaukseni on: te voitte rakentaa sen yhdessä muiden kanssa. On vaikea omin päin hankkia hyvää itsetuntoa, sillä itsetuntoon vaikuttaa niin voimakkaasti se, miten muut sinua kohtelevat. Jos ihmisen osaksi on tullut paljon ohi- ja ylenkatsomista, tarvitaan paljon positiivista vastapuhetta, jotta itsetunto pääsee kukoistamaan. Ableismin vastapainoksi vammaiset ystävät tarvitsevat kasapäin kehuja ja kannustusta. Se auttaa jaksamaan.
Ole ystävällinen, ja lahjoita Abilikselle MobilePayn kautta numeroon: 25090
Rosa Meriläinen
Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTA ry pääsihteeri
Abilis-säätiön kummi